Mä en ymmärrä mistä tää väsymys tulee. Olin jo eilen ihan naatti, kun roudasin uitetun koiran ja siskon bussiin, satoi kaatamalla ja olin vielä niin sekopää että menin vetämään pumpin -sunnuntaina!!
Sen jälkeen suutuin taas itselleni ja menin Saleen ostamaan limpparia, keksejä ja Saarioisten mikropizzan. Mutta niiden kohtalo oli loppujen lopuksi kaikkea muuta kuin nautinto, sillä tulin niistä taas kamalan kipeäksi, eikä ne pysyneet sisällä.
Sama kävi äsken, kun yritin syödä vähän pussin sipsejä.
Päänsärky... Mun kehossa on selkeesti joku ruuankäsittely-probleema...
Mutta eilen yhtäkkiä en sitten saanutkaan unta, vaikka tänään piti herätä aikaisin sossutapaamiseen.
Pitkästä aikaa koin ikävän tunteen, kun mietin edellistä parisuhdettani. En ehkä enemmänkään sitä ihmistä, koska hän ei todellakaan ollut se oikea minulle. Ei, vaan ikävä sitä tunnetta, sitä harhaa, jonka hän onnistui luomaan. Eli toisinsanoen LUULIN, että "Joo tää on hyvä, tää on oikein, JESS yay me!"
Se rakastumisen tunne ja se veto sitä toista osapuolta kohtaan. Se ihana huuma, joka valtaa jokaisen kerran, tai useamman kerran elämässä.
Se, kun makaa toisen vieressä katsoen tyhmiä komedioita ja jakaa pizzan puoliksi... Kun laskee hilut kaupassa että varmasti saa rakkaalleen energiajuoman yllätykseksi.
Kyllä, se harha.
Aika kultaa muistot, sanotaan. Eilen makasin pää tyynyssä ja tuijotin kattoon, pariin otteeseen jopa hymyilin. "Voi että, kyllä se oli mukavaa... Tamdidam... Hei... HETKONEN!!!"
Korjaan sanonnan: Aika avaa silmät ja herättää tyhmän, idiootin ja silti myöhään!
Uni karkasi aina vain kauemmas, kun viha, ärtymys ja katkeruus alkoi velloa jo aiemmin sekaisin menneessä mahalaukussa.
En enää ikinä halua sitä tunnetta harhana. En ikinä halua kuulla julmia totuuksia kello aamu yöllä ja joutua sillä tavalla NÖYRYYTETYKSI.
Se tunne, kun kaikki onkin ihan perseestä ja elät 4 kuukautta valheessa. Man, I hate you...
xoxo, Thhia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti