Talk is Cheap!

<--- Sopii.

Mä en ymmärrä mistä tää väsymys tulee. Olin jo eilen ihan naatti, kun roudasin uitetun koiran ja siskon bussiin, satoi kaatamalla ja olin vielä niin sekopää että menin vetämään pumpin -sunnuntaina!! 

Sen jälkeen suutuin taas itselleni ja menin Saleen ostamaan limpparia, keksejä ja Saarioisten mikropizzan. Mutta niiden kohtalo oli loppujen lopuksi kaikkea muuta kuin nautinto, sillä tulin niistä taas kamalan kipeäksi, eikä ne pysyneet sisällä.

Sama kävi äsken, kun yritin syödä vähän pussin sipsejä. 

Päänsärky... Mun kehossa on selkeesti joku ruuankäsittely-probleema...

Mutta eilen yhtäkkiä en sitten saanutkaan unta, vaikka tänään piti herätä aikaisin sossutapaamiseen.

Pitkästä aikaa koin ikävän tunteen, kun mietin edellistä parisuhdettani. En ehkä enemmänkään sitä ihmistä, koska hän ei todellakaan ollut se oikea minulle. Ei, vaan ikävä sitä tunnetta, sitä harhaa, jonka hän onnistui luomaan. Eli toisinsanoen LUULIN, että "Joo tää on hyvä, tää on oikein, JESS yay me!" 

Se rakastumisen tunne ja se veto sitä toista osapuolta kohtaan. Se ihana huuma, joka valtaa jokaisen kerran, tai useamman kerran elämässä. 

Se, kun makaa toisen vieressä katsoen tyhmiä komedioita ja jakaa pizzan puoliksi... Kun laskee hilut kaupassa että varmasti saa rakkaalleen energiajuoman yllätykseksi.

Kyllä, se harha. 

Aika kultaa muistot, sanotaan. Eilen makasin pää tyynyssä ja tuijotin kattoon, pariin otteeseen jopa hymyilin. "Voi että, kyllä se oli mukavaa... Tamdidam... Hei... HETKONEN!!!" 

Korjaan sanonnan: Aika avaa silmät ja herättää tyhmän, idiootin ja silti myöhään! 

Uni karkasi aina vain kauemmas, kun viha, ärtymys ja katkeruus alkoi velloa jo aiemmin sekaisin menneessä mahalaukussa. 

En enää ikinä halua sitä tunnetta harhana. En ikinä halua kuulla julmia totuuksia kello aamu yöllä ja joutua sillä tavalla NÖYRYYTETYKSI. 

Se tunne, kun kaikki onkin ihan perseestä ja elät 4 kuukautta valheessa. Man, I hate you...

xoxo, Thhia

videopostaus

Just some messing with the camera ! :') Huono laatu, sääli...

pöff..

Thhia

Weekend is here!

Hello again darlings! Tänään Kela suvaitsi pelastaa minut turmiolta, ja mieleni keveni paljon, kun sain maksettua velkoja ja sähkölaskun. Pääsin myös apteekkiin ja ruokakauppaan ja tottakai - sain bussikortinkin! Paljonhan siitä ei taas käteen jäänyt, mutta ainakin pärjään ensi viikon reissuun asti ja sittenhän vaihtuukin jo kuu. <3

Olen odottanut viikonloppua kuin kuuta nousevaa, sillä pitkästä aikaa saan pikkusiskon ja ensimmäistä kertaa myös rakkaan rekkusemme Eemelin luokseni.

Yhteinen aika on minulle todella tärkeää, sillä ikäeromme vuoksi emme ole Pinjan kanssa (vielä) kovin läheisiä. Näemme harvoin, ja vielä harvemmin teemme mitään yhdessä. Siksi olen niiiiiin onnellinen, että tämä vkl järkkääntyi! 

Pinjalla on tulossa englannin koe, joten luvassa muutakin kuin pelkkää laiskottelua. Olen myös jo suunnitellut pitkiä lenkkejä Eemelin kanssa ja pelleilyä kameroiden kanssa ja leffojen katselua. Olen himoinnut koko viikon karkkia, joten LET'S GO! :) Aion myös hemmotella siskoa ostamalla valkosipulipatonkia ja limpparia! Can't wait! 

IHANAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!

OLI IHANA AAMU, KUN SAI KUNNON KAHVIA! PARTEEEEEHHHH!

Kisses, Thhia

Beautiful Disaster -superpostaus

Muau! 

Tein tänään jotain aivan ylitsepääsemättömän radikaalia, ja jätin muokkauksen ja tanssin väliin. En tiedä miksi, en tiedä oliko se hyvä vai huono, mutta näin pääsi tapahtumaan.

Eräs rakkaimmista ystävistäni suositteli lukemaan uusimman Cosmopolitanin erittäin tarkoin, sillä siinä oli juttua liikunta-addiktiosta. Niinpä luin sen.

Okei, myönnetään, myönnetään: näin siinä itseni selkeästi.

Mietinpä sitten taas, että onko aivan normaalia kävellä 18 km, jotta pääsisi jumpalle ja ahdistua viikon lomailusta ILMAN liikuntaa. Who knows. 

Tänäänkin olin aikeissa lainata Sara-Marialta bussikorttia, sillä oma kukkaroni täyttyy vasta huomenna (FINALLY!). Peruin kuitenkin jutun, sillä minulla on jälleen kerran paljon mietittävää.

No, jos pistetään kissa pöydälle ja ollaan ihan rehellisiä, myönnän, ettei suhteeni ruokaan ole (lähes?) koskaan ollut tasapainossa. Harva sitä on kuitenkaan huomannut, ei edes perheenjäseneni.

Believe or not, That's me. Tiia, 16-vuotiaana. Vaikea uskoa vai?

Kyllä, nuorempana olin pyöreämpi. Lihava, kamala läski - en todellakaan, vaikka niin moni väitti. Hieman ylipainoa ja lapsenpyöreyttä. Maailmanloppu? Ei. Mutta riittävä syy kiusaamiseen? Ilmeisesti.

Lukion alkaessa oli tapahtunut n. 10 kilon laihtuminen, ja muutos oli dramaattinen. Hoikistuminen ei ollut tahallista, vaan olin tehnyt elämäntapamuutoksia: lopettanut punaisen lihan syömisen ja alkanut liikkua.

Muistan vieläkin äitini ilmeen, kun ilmoitin kesällä 2007 että "moikka, meen lenkille".
Tuon kesän jälkeen jokin muuttui: tykkäsin koululiikunnasta ja sain kuntotestissä toiseksi parhaan tuloksen kuntotestin sukkulajuoksussa. 

Ehkä eniten elämäntapojani on muuttanut yksin eläminen. Enää ei vaan menty jääkaapille ja lämmitetty lihapiirakoita, tai odotettu pöydän ääressä äidin valmistamaa hunajakanaa. Sen sijaan aukesi todellinen valintojen maailma. Sittemmin ensimmäisen muodonmuutoksen jälkeen paino toki heitteli suunnasta toiseen, ja vielä tampereelle muuttaessani raahasin mukanani kurvikkaat muotoni. Olin kuitenkin terve ja normaali nuori nainen.

 Satuinpa olemaan vielä kunnon bilehile!
Johan on kurrrrrrveja! 

Miksi sitten paasaan tästä? No, enimmäkseen vain huvikseen. Haluan kertoa itsestäni ja hieman historiastani ja kokemuksistani. 

En ole ikinä ollut anorektinen, luojan kiitos, mutta hyvin kriittinen itseni ja vartaloni suhteen. Tampereelle muutettuani jäi liikunnanharrastaminen hyvin vähäiseksi, kun tein paljon töitä ja samalla opiskelin lukiossa. Tämä kalvasi sisintäni, ja onnekseni löysin tieni Fressille, jota ilman en enää voisi kuvitella eläväni. 

Jossain vaiheessa, salakavalasti... Obsession with healthy eating. Fitness oli uusin intohimoni ja kiinteytyminen tavoitteena. Enkä tiedä, onko entiseen enää paluuta. 
Edes burn-outiin johtanut raaka työnteko ei poistanut salilla käyntiä rutiineistani. Eikä se oikeastaan ollut paha, tarvitsin sentään JOTAIN omaa aikaa, vaikka uupumus alkoi olla jo käsillä.
Sittemmin aloin taas muuttaa ruokavaliotani: karsin pois sitä sun tätä turhaa, huonoja hiilihydraatteja, sokereita, rasvaa... Koska "En TARVITSE niitä!" 
Osittain totta, toisaalta pelkkää kuraa. 
Olenko sitten anorektisen laiha ja valmis letkuihin? NO EN, c'mon! 
Syön ihan tarpeeksi (mielestäni), mutta hyyyyvin tarkasti ja lisäksi ehkä hiiiieman keinotekoisia valmisteita: lisäravinteita, heraproteiinia, ravinnepatukoita, laadukkaita kuitumuroja, kaupan parasta leipää, kevyitä pirtelöitä...
Kuulen silloin tällöin Sara-Marian sanat päässäni "Tiia hei, missä se RUOKA on?" 
Ja pääni lyö tyhjää. Mitä, miten niin? Tässähän se! 
Tähän väliin huomautan että EI, MINÄ EN LAIHDUTA!!! Syön vain.... hyvin, hyvin... tarkasti? 
Sinänsähän siinä ei ole mitään pahaa, eihän?
Huolestumisen aiheuttaa lähinnä se, kun äitillä tai kavereilla tai ulkona syödessä syönkin jotain normaalista ruokavaliostani poikkeavaa, kuten taannoin tapahtui: kaisalla vaahtokarkkeja, iskän kanssa burgersalaattia, äitin laittamaa kauraleipää ja lasi viiniä. 
Seuraus: kehoni ei kestänytkään, ja tulin kipeäksi. Laatta lensi. 
Puhumattakaan kummallisesta ahdistuksesta, joka poikkeuksen tekeminen rutiineista heräsi (tästä kerroinkin jo silloin..).
Ja entäs levottomuuden ja syyllisyyden tunne, jos en liiku tarpeeksi? 

Yep, that's me

Häiritsee myös se, miten jopa isäni (joka ei ole koskaan maininnutkaan asiasta), huomauttaa laihtumisestani ja liikuntamäärästäni. Tai se, kun äiti käskee salaaman sen seikan, että mahdun 12-vuotiaan pikkusiskoni vaatteisiin. 
Vaikeinta onkin olla nuoremmille sukulaistytöille (ja niitä riittää) esikuvana. En haluaisi olla. Älkää tulko perässäni. Pliis.
Kaikki vaatteeni ovat isoja... Olen huomannut taas itsessäni paljon hämmentäviä muutoksia. Olen toki hoikempi, kiinteämpi -jopa lihaksikkaampi! 
Kovan työn tulos, ja olen joutunut myös sijoittamaan siihen rahaa.
Minulla on aina ollut pyöreät kasvot, muttei enää?
Olen paremmassa kunnossa kuin koskaan.

 En halua joutua tuomituksi tai leimatuksi vain, koska jaan tämän blogiini. Mutta tämä on minulle itselleni tärkeää ajatella ja kehitellä asiaa... Jos ymmärrätte. Ja tiedän monilla ystävilläni olevan samanlaisia kokemuksia ja ajatuksia. Tämä on vaikea aihe.

Minulla ei ole hätää, mutta myönnän olevani itselleni liian ankara. Mutta en tiedä mitä muuttaa, kun en halua/osaa muuttaa... Tärkeintä on se, että pystyn edes joskus nauttimaan ystävän kanssa päivällisen Panchossa ja leffaherkuista siskoni kanssa.  Ruokaa ei AINA pitäisi tutkituttaa suurennuslasin alla.

Koska hei - En tule koskaan olemaan 20-vuotias toista kertaa... Paras nauttia itsestään ja ulkonäöstään ja elää nyt eikä eläkkeellä?

kiitos niille, jotka jaksoivat lukea...


xoxo, Thhia

Come Fly Away

<-- Lol : D

Heisan muruset, tein uuden Slideshown! Sen ei ole tarkoitus kertoa yksinomaan minusta, kuvat eivät ole omiani vaan netistä poimittuja.

Kokonaisuus sen sijaan kyllä... Dunno.

Ei ole tarkoitus järkyttää, vaan enemmänkin herättää ajatuksia siitä, miten minun ja monien muidenkin ihmisten päähän mahtuu paljon ahdistusta, pelkoa ja kipua.

 Hope u liked it...
Lisää juttua vielä myöhemmin.

xoxo, Thhia

Daily dose of random thoughts

Synkkää, mutta tiivistää ongelmia

Elikkä lisää satunnaista paasausta. Haluaisin pikkuhiljaa alkaa savuttomaksi. Sähkötupakka olisi ihan jees, mutta ainakin nyt ajattelin siirtyä loppuvuodeksi sätkien käärimiseen.

Nojoo, erona vain se, että röökit vievät vähemmän rahaa, ja tämä on aivan tosi juttu! Jos joku raasu (kuten minä) on tottunut polttamaan lähes normi-askin päivässä, huomaa eron rahatilanteessa silloin, kun purut kestävät 3-4 päivää, ja poltettua tulee vähemmän. (Kääretupakka on pahaa, tekee vähemmän mieli ja on aikaavievää)

Eli jälleen yksi päätös lisää~

Tänään mietin myös sitä, että sairaslomani täyttää PUOLI VUOTTA, kun se tammikuussa loppuu. On siis tosiaan aika alkaa suunnitella, miten tästä eteenpäin. Ensimmäiseksi haen tietenkin opiskelemaan, suunnitelmissa on matkailuala, muut vaihtoehdot ovat vielä hieman auki... Mutta tuo olisi ainakin ensisijainen! Tavoitteena on myös suorittaa hygienia - ja anniskelupassi mahdollisia töitä varten (ei sitä koskaan tiedä!). Olen myös päättänyt, että jos intohimoni urheiluun ja hyvinvointiin ei sammu (ja toivon ainakin niin!), aion koota rahat personal trainer-kurssia varten. Se voisi myös avata ovia töihin, joihin koen joskus haluavani. Tosin 3000 e yhden nimikkeen hankkimiseen on tosi kova pala, mutta voihan sitä yrittää. Ja mistäs sitä edes vielä tietää, ehkä liikunta voisi olla tulevaisuuteni?

Kovaa työtä vaatii myös oman pään tutkiminen ja diagnoosin löytäminen. Jotkut voivat kokea pitkän sairaslomani "laiskuutena" ja "tyhjän toimittamisena" mutta jos niin ajattelette: haistakaa paska.
Ette tiedä mistään mitään.

Täytyy myös selvittää, miten taloudellinen tilanne jatkossa pysyisi mallillaan. Tiedän, että opiskeluelämään palaaminen aiheuttaa ongelmia, sillä koko opintotuki on aina mennyt vuokraan. Täytyy selvitellä asioita kuntoutustuista yms. 

LISÄKSI suunnitelmissa uusi puhelin, ja liittymä. Tällä hetkellä näyttäisi, että koko helahoito maksaisi kuussa vajaat 23e/kk. Kuulostaa hyvältä!

Rakastan pikku-kauneussalonkini siivoamista!  Se pursuilee ihanista Lorealin (lempimerkkini, just saying) tuotteista ja muista meikeistä, rasvoista yms kaunistuksista!

Tukan kesyttämis-armeija

IRTORIPSIÄÄÄÄÄ

Kaiken maailman...

Korusekasorto

Kasoittain putskuuu

 Ärsyttävää olla ilman bussikorttia, mutta ainakin tämä viikko saa muutaman lisätunnin liikuntaa.

Tänään edessä tappotreeniä, nyt hampurilainen ja hernemaissipaprikaa <3

 xoxo, Thhia

dates~

Tänään on 23.11.-11

•  4 kk, 1 pv sairaslomaa takana (kuluuko aika nopeasti or what?)
• 1 kk, 6 pv suklaalakkoa takana, vielä 31 pv jäljellä
• 7 pv Naantalin reissuun
• n. 2 päivää jäljellä ennenkuin tupakat loppuu
• 8 yötä, sitten alkaa joulukuu
•  Tasan 1 kk jouluaattoon :'o
• 1 kk, 7 pv kunnes vuosi vaihtuu
• ks. ylempi, kunnes tupakanlopettaminen alkaa (jaa-a, esitän epäilykseni)
• Sairaslomaa jäljellä 68 päivää (2 kk, 7 pv)

Ei mul muuta.

Thhia

Popcorn and Bodycombat

Heissan muruset! On ollut pieni päivitystauko. Ei niin, että olisin ollut kiireinen, itse asiassa on ollut kova hinku näppäillä tänne jotain, muttei kertakaikkiaan mitään asiaa.

En ole edelleenkään Kelan suosikki, joten säästölinjalla mennään edelleen. Which is soooo sad, koska bussikortti kaputt, tupakkaa vähän, kahvi finito ja nälkäpäivä. :D Liioittelen taas, mutta u know what I mean. 

Kuvia ei ole nyt tulossa, sillä olen ollut viikonlopun tienoilla kaikkea muuta kuin kuvauksellinen. Aika on kulunut piirustellessa, lukiessa, kirjoittaessa kaikkea hömppää, leffoja katsellessa yms.

Uusi herkkuni on kaikkea terveellisyyden sääntöjä ja vähähiilihydraattisuutta vastoin Cheddar-mausteiset popcornit, jotka ovat viimein löytäneet tiensä lähikauppaani. Ja täytyy sanoa, että ne ovat oivallinen herkku ihmiselle, joka muuten haluaa pitää huolta linjoistaan. Normaalisti lähes mikä tahansa sipsipussi sisältää 2000 kcal (uskokaa pois!) mutta sadan gramman pussi kyseisiä rakkauspoppareita sisältää vain 420 kcal. Ei paha. ;)

Haluaisin kertoa myös uudesta innostuksestani - Les Millsin Bodycombatista! Harrastin sitä joskus Fressin alkutaipaleillani, mutta jotenkin se jäi. Ehkä koin lajin liian rankkana ja kestävyyden kannalta haastavana. No, huolta peruskestävyydestäni ei enää ole, ja rakkaus lajia kohtaan on roihahtanut uusiin liekkeihin.

Kyse on taas nerokkaan Les Millsin tunnista, joka on erilaisista itsepuolustuslajeista koostettu cardio-harjoitus. Ihan kuten Bodyjam keskittyy tanssiin, tällä tunnilla lyödään ja potkitaan - tapellaan, toisin sanoen. : D Ei tietenkään vierustoveria vastaan, vaan näkymätöntä vastustajaa... 

Rakastan combattia, musiikki on loistavaa treenimusiikkia ja koreot helposti opittavissa. Muutenkin on hauska oppia uutta ja itsensä puolustamisen kehittäminen lisää itsevarmuutta. Laji kehittää myös voimaa, nopeutta ja koordinointikykyä, eikä keskikulutus (n. 720 kcal) per tunti ole lainkaan miinusta.

Välillä vain kannan huolta nivelteni terveydestä. Polveni ovat jotenkin inhottavan huonot, joudun keskittymään tosi paljon tekniikkaan varsinkin potkuissa, etteivät nivelet muljahtelisi ja kipeytyisivät. : /

Musiikkiaaaaa tämänhetkisen ohjelman tracklistiltä. Loooooove <3







xoxo, Thhia

Shuffle and Stuff

AAHHH nää päivät toistaa niiiiin samaa kaavaa. Toisaalta se joskus ärsyttää, toisaalta taas en haluakaan mitään muuta. Huomasin tänään omaavani (väliaikaisen, hope so) sosiaalisen lukon. Sain onneksi nähtyä pitkästä aikaa Lassea kahvikupposen merkeissä... Ihan outoa kun valitan tyyliin et "äää pääsis jo kouluun tai töihin tai jotaaain missä on JOTAIN ihmisiä" mutta sitten en kuitenkaan jaksa kuunnella niitä. Ei koske tietenkään kaikkia. Ootte ystävät rakkaita. : DD <3

Jos KELA ei rakasta minua vielä huomennakaan, olen jumissa, niksoissa ja hyvin pissed off... :C

Nyt olen läksyni oppinut (IHAN OIKEASTI :'o) ja voin jatkaa elämääni parempana ja fiksumpana ihmisenä. Kenenkään ei tarvitse ymmärtää edellistä lausetta sinänsä, mut kunhan nyt hehkutan.


Suunnitelmissa pitkät yöunet ja HC-möllöömistä. 


Sitä ennen peruspullaa...

Olin tänään söpö koiranpentu... Ihanat purkutyöt tukan, meikin, yms. kanssa salin pukkarissa... But I don't really mind.


Random shufflaus-pelleilyä iltamyöhään. Omn nom nom, LAATU OM NOM NOM!

xoxo, Thhia

introducing my new HAIR!

Halloo! Eli, kuten eilen lupailin jo videossakin, lähdin käymään postissa aivan täpsyissä hakemaan uutta pakettia. Ns "mukavan" postin saaminen on erikoista minulle...

 TATTADAAAAAAAAAAA~~~~~~~

awww what a small package... : 3

Opening it felt like Chritmas! Oli pakko kokeilla heti, sillä meikit ja kaikki oli jo valmiina aikaisemmista kokeiluista ja kuvaamisista... On kuitenkin hauskaa että tämä sama meikki: 

...Sai niin dramaattisen ilmeen muutoksen pelkästään tukkaa vaihtamalla..... Here it comes!

 ABSOLUTELY LOVING IT ! ! ! *___*

Turhaan pelkäsin laadun puolesta, vaan niinkin edulliseksi ostokseksi se on aivan mahtava, silkinsileä ja tukeva päässä ja hyvin aidonnäköinen. Aivan ihana!! En malta odottaa että pääsen pitämään sitä ulkona. : 3

Tukan ulkoiluttamista, teheee : 3  I feel like a princess <3

No, se prinsessoilusta, nyt pumppiin ja combattiin ! 

Kisses, Thhia

Do I care?

                                      Wooou, sain juuri huomata että mulla ja mun blogilla on ikioma dissaaja. <3
Ensimmäisen kerran tämä anonyymi kommentoi tekemääni slideshowhun ja olin vaan että "uu, joku ei nyt ilahtunu Miley Cyrusista... tjsp..." ja poistin kommentin, koska se oli turha.
Nyt tämä samainen henkilö kommentoi taas saman "kamalaa" edelliseen postaukseen, ja tajusin että ohho, sehän ei pidäkään minun naamastani. : D Tämä on hauskaa, sillä minua ei ole ikinä dissattu netissä. Ja toisaalta niin siistiä, sillä vielä tiedän tämän henkilön tuntevan minut.
Pointtini on, että tosi surullista tulla dissaamaan anonyymisti. Voin vielä niin arvata motiivit. : )
Tunsi tämä henkilö minut tai sitten ei, ja naamani on niin "kamalaa" katsottavaa, olen vain ylpeä siitä että se vaivaa häntä niin paljon, että se on pakko sanoa. : D Lolled.
Tähän on silti pakko tottua, koska kaikkia ei voi miellyttää, ja aloittaessa blogin (varsinkin videoblogin) on oltava valmis kaikenlaiseen vastaanottoon. Mieluiten ottaisin kyllä kehittävää kritiikkiä, mut no can do.
Hauskaa loppupäivää muruset ! <3

I'm so random today~~

 Hiiii sweeties<3 Tiistait ei oo oikein ikinä ollu mun parhaita päiviä. Syytä tähän en tiedä, jotenkin tylsää ja turhaa. Oon paniikissa kun en tiedä milloin Kelan rahat tulee ja olen säästölinjalla tupakan kanssa (it sucks, by the way..) Joten pienenä tsemppauksena itselleni laittauduin.

Pinkit pidennykset blondin tukan kanssa, piilarit ja kunnon meikit - pakko niiden on pelastaa päivä?

Lisäksi puin päälleni vanhan mekon, joka on Lindexin lasten kokoa 164 ja se on iso minulle... Huh hu?

 Lisää turhaa selitystä videolla, älkää kuolko myötähäpeään, en oikein onnistunut pitämään naamaani aisoissa eikä minulla selkeästikään ole tärkeää asiaa. : D Oon ehkä nolo...

Wohooou, eli paketti tullut! Siitä siis seuraavissa postauksissa ;)

ANYWAAAY pics...

I might call this BARBIE-look, although it was supposed to be qyaru-like... :C

H o p e    u    l i k e d  !  !

xoxo, Thhia