"En ikinä totu mihinkään. Sellaiset, jotka tottuvat, voisivat yhtä hyvin olla kuolleita."
- Holly, Truman Capoten romaanista "Aamiainen Tiffanylla".
Viikot tuntuvat vilisevän silmissä. Joskus tuntuu, kuin ei pysyisi oman elämänsä perässä. Voisin sanoa että "the story of my life" mutta se kuulostaa typerältä, vaikka onkin totta. Kaikki tämä aivotyöskentely, liika pohtiminen -melkein hämmentää. Huolestuttaa. Voi, jos vain voisin saada kaikki nämä ajatukset konkreettisesti (ja mieluiten fiksuihin lauseisiin) talteen, minulla olisi koossa ehkä menestyskirja. Tai ainekset loistavaan elokuvaan?
Päivitykseni voivat vaikuttaa tylsiltä, sillä en ole juuri nyt tehnyt mitään. Aamut ovat tavanomaisia rentoja ja ihania. Löydän niistä jotain romanttista siemaillessani rauhassa aamukahvia kietoutuneena vaaleansiniseen, satiiniseen aamutakkiini...
Aloitin maanantaina suklaalakon, joka kestää jouluaattoon asti. Tarkoituksena ei ole mikään dieettijuttu. Suklaa sattuu maistumaan vaan niin paljon paremmalta sitten joulukonvehteja mähöämällä.
En kuitenkaan laske lakkooni proteiinipatukoita ja -pirtelöitä, joihin olen aivan hulluna!
Tänään edessä jännittävä päivä. Luvassa mahdollisia perhosia vatsanpohjassa. Iik!
xoxo, Thhia 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti