~ Sunday

Enpä ole ehkä koskaan kävellyt Tampereen kaduilla sunnuntaina kahdeksan aikaan aamulla. Ihan harmitti, ettei tullut ikuistettua sitä valokuvalle. Kävelin aivan autiossa kaupungissa, jossa vasta kolme tuntia sitten oli sanoinkuvaamaton mökä ja meininki päällä. Perus lauantaiyö. Pelkästään kadunlakaisijoita ja minä.

Kello tuli 8.30, kun nousin bussiin ja otin piilarit pois heti penkille istuttuani. Katsoin peilistä ja nyt voin sanoa tietäväni, miltä silmäpussit näyttävät.

Kaikki alkoi lauantain alkuillasta, kun ihana ystäväni Milla suostutteli minut poikakaverien tyhjälle kämpille ottamaan vähän glögiä. Meni hetki itseä skarpatessa, tiesinhän jo minä että Millan seurassa piti olla valmis lähes mihin tahansa. Jopa maailmanluokan känniin, joka onneksi uusien periaatteideni mukaisesti EI tapahtunut! (olen edistynyt) 

Oli glögiä, hyvää musiikkia ja rentoa. Myös Millan miespuolinen kaveri liittyi seuraan. Mukava heppu, mutta aika törppö. 

Kello tuli yksi, kun ajattelin että ilta voisi olla nyt siinä. Voooi kuinka väärässä olinkaan. Fiilikseni olivat nihkeät, olin väsynyt ja jokseenkin kärttynyt, turhautunut ja koin olevani epäkelpoa seuraa viettääkseni ikimuistoisen bailuillan senssissä. Niinpä päätin eksyä seurueesta, mutta myöhästyin bussista.

Ja koska budjettini on nykyään aina näinä iltoina pieni, omasta tahdostani, en saanut edes tuplajuustoa kyytiä odotellessa. -->Takaisin alebaariin, tilasin kaksi vettä ja jatkoin iltaa. 

Seuraavat 3-4 tuntia olivatkin mielenkiintoiset. Törmäsin taas seikkailullani ties minkälaisiin ihmistapauksiin. En kyllä jaksa kuvailla. Paitsi erästä miestä, joka oli ammatiltaan hoitaja ja vakuutti perin kovasti, vilpittömästi olevansa ihastunut minuun. Mies oli ihan mukava, vaikka enhän minä hänestä mitään suurempaa ajatellut, mutta vietinpä aikaa ja tutkailin. Vietin miehen ja parin muun uuden tuttavan kanssa illan, kunnes tämä mies menetti hermonsa kanssani. 

"Miks et sä piru vie voi tajuta että mä oon IHASTUNUT suhun?" 

Tota... Mitä tohon voi sanoa? Ehkä tajuan, ehkä en. En mä tyhmä ole. Mutta mitä, herra-rakas, haluat vastaukseksi? Siinähän olet ihastunut, ei kiinnosta. Hän päätti sitten sanoa alhaisesti, mikä johti hänen oman kaljatuopillisensa lentämistä niskaan. By me. 

Ilta olisi ollut aivan peruspaskaa, tyhjänpäiväisiä ääliöitä niskassani, mutta onneksi tapasin neiti M:n (en julkaise nimeä). Neiti M oli uusi tuttavuus, joka oli kyllä äärimmäisen arvokas ja mahtava. Tavattiin alessa, lopetettiin ilta yhdessä kuunnellen kämpillä 50-luvun musiikkia. 

Arvostan paljon vanhempia ihmisiä, varsinkin naishenkilöitä, jotka ovat elämää nähneitä ja viisaita. Neiti M oli tälläinen. Hän antoi minulle paljon ajattelemisen aihetta. Ihailen hänen asennettaan elämään. Toivottavasti kuulen hänestä vielä...

Hän onnistui kuvaamaan miehiä tavalla, jota nauran edelleen: labrarottina.

Hän muistutti, että jokainen tekee omat päätöksensä aivan itse. 

Ja esitti kysymyksen: "Jos sinun pitäisi valita vain toinen vaihtoehto, kumpi se olisi: olla pelkästään rakastettu vai rakastaa itse, saamatta välttämättä vastarakkautta?"

lisää arvokkaita muistoja.
xoxo, Thhia