Herra Peterson Matkussa

Äiti oli mun luona viime viikonloppuna ja jätti Eemeli-koiran minun hoiviini viikoksi. <3
Mie tykkään hirveesti olla meiän Tepun kanssa vaikka se aiheuttaakin mulle allergiaa ja astma-oireita.
Uhoan terveyttäni, koska rakkaus koiraan liiiiian suuri.

Otettiin hauveli Samin kanssa Forssaan mukaan, koska ajattelin että maaseutu on sille kivaa vaihtelua. Se kun on aina ollut kaupunkikoira.

Eemeli matkustaa pölperi-possun kanssa

Eemeli on jo 7-vuotias, ja meillä on sama syntymäpäivä (7.7). :) Sen villi pentuvaihe ei kestäny kuin pari vuotta, sen jälkeen siitä tuli tosi kiltti ja rauhallinen seurakoira, joka tykkää tosi paljon oleilla rauhassa ja hiljaisuudessa.
Lisäksi meidän pikkusiskon syntymän jälkeen  sekä terveysvaivojensa takia se on tullut hieman arkaluontoiseksi eikä tykkää esim. isoista koirista. Mutta kaikkien (aikuisten) ihmisten kaveriksi se yrittää päästä, hellyydenkipeä kun on ja kunnon prinsessa... (eiku prinssi siis...)

Eemeli on oikeasti tosi helppo koira mun mielestä. Mie tunnen sen luonteen oikkuineen ja mieltymyksineen niin hyvin. :D
Sitä ei saa turhaan nostella syliin ja lenkeillä vaaditaan kärsivällisyyttä. Se on taipuvainen vähän lihomaan, joten täytyy aina katsoa kuinka paljon sitä hemmottelee ruualla (kaikki sille kelpaa :'D).
Vahtikoiran luonteesta ei pääse eroon, enkä mie sitä siltä vaadikaan. Kova se on haukkumaan ja aina sitä yritetään vähän rauhoitella ("Eemeli, se on vaan hissi.....") mutta minkäs teet. :')
Koulutuksessa tuskin meni mikään pieleen, varmaan kaikki perhoskoirat toimivat hälytyskelloina.

Herra nukkuuu

 Tässä olisi pieni videopätkä, jonka kuvasin kännykällä huvikseni aamulenkillä.
Oli ihana ilma ja Eemelikin oli niiiin kummastuttavan pirteällä tuulella. Se jotenkin tykästyi tohon nurmeen, kirmaili ja päästeli höyryjä oikein kunnolla. : )

No, oli se koira viimeksi kuin katsoin....... Toinen ottaa kunnolla rennosti!

 Oma koira, paras koira :')

Kisses!

Sunnuntaihauskaa

Tämä oli kiva päivä. Mitään erityistä ei tapahtunut, mutta yleisesti ottaen hyvä fiilis.
Eilinen postaus sai hyvää palautetta. Facebookin puolella linkkiin satoi tykkäyksiä (en edes kaikista tiennyt, että heitä kiinnostaa hölötykseni, kiitos silti!<3).
Nukuin pitkään, hörpin kahvia ja katsoin nettitelkkaria.

Aamupala

Hassua, että juuri eilisen paasaukseni jälkeen huomasin sattumalta, että olenkin saanut jo kutsun haastatteluun, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa.
Ja jonne haluaisin tällä hetkellä enemmän kuin mitään.
Eli työvoimakoulutukseen, ytimenä asiakaspalvelu. : )

Olen myös saanut ensi kuulle lääkäriajan. Pysyypähän terveysasiatkin enemmän pinnassa, ettei kostaudu myöhemmin.

Urheilemaan en tänään päässyt polvivaivan ja jäykkien lihasten takia, muttei se haittaa. Olen treenannut jo edeltävät kolme päivää.

Perjantaina Jenski kunnosti mun tukkaa. Siitä olikin jo aikaa, huonoa karvaa lähti aika lailla, mutta tällä kertaa ei kokonaispituudesta. :) Väri korjattu, samoin kulmat ja ripset. Ihanaa, kiitos Jenni!
Paljon freesimpi olo!

Niinku näin :)

Tää on musta tosi hyvä kuva!

IHANAA, OTSATUKKA

Tää oli mun mielestä jotenkin hauska :D

Muutoin tää viikonloppu on ollut hyvin perus. Muut on bilettäny, mä olin hieman vastentahtoisesti himassa jumissa. Lahdessa olisi ollut kunnon bileet... :C Ehkä ens kerralla pääsen mukaan.

Sara kävi kahvilla ja höpöttämässä. Sami kävi myös äsken kylässä <3

------------------------------------->>>>>>>>>>

ULLATUUUS! Sara antoi mulle hiustenpidennykset!!
Hullu nainen. :'') Se tosin on itse blondi nykyisin, ja kivasti aatteli että mie voisin näitä käyttää.
Pidennykset tosin tarvii värjäyttää, koska oma tukka musta ja jatkeet tummanruskeat (sitä ei kuvasta nää, huono valo!)

Mut apua, vähän siistii. :)

Huomenna maanantai. Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille!

Kisses, Thhia 

Makaatko sinä naulan päällä?

Maanantai

Keskiviikko

Mulla on aivot ihan puhki. Mä en oo pystyny blogaamaan juuri siitä syystä, että aivot ampuu ylikierroksilla. Liikaa mietittävää, koko ajan miettimisen aiheita tulee lisää.
Ainoa miellyttävä keino purkaa ylimääräistä tohinaa päässä on huitoa bodycombatissa -tai nukkua.

Päivät matelee ja oon tuntenut olevani hukassa. En kerta kaikkiaan muista tai tiedä, mitä haluaisin.
Ainoa mitä tiedän, on se mitä EN halua... En haluaisi elää tukien varassa, olla huumeveikon tyttöystävä enkä käydä töissä minimipalkalla (vaikkei sekään itse asiassa aina kuulosta pahalta enää, riippuu työstä...).
Ja joka tuutista tulee samaa "pitäisi tehdä jotain".
Ja niin pitäisikin.

Kaikki me ollaan huomattu, että meillä ihmisillä on tapana pysyä tilanteissa, vaikka ne olisivat hankaliakin. U know; maksaa laskut, säilyttää sopu, välttää epäonnistumisia... Siksi sinnitellään ihmissuhteissa, työpaikoissa tai ylipäätään olosuhteissa, jotka eivät oikeasti palvele meitä.
Mutta sitten kun joku näistä menee pieleen, tämä "plan A", sitä tuntee ittensä häviäjäksi ja torjutuksi.
Esim. Kun itselläni loppui hiljattain parisuhde ja sitä paljon aikaisemmin entinen työ, minä tunsin näin.
En ollut onnellinen, mutta silti hajosin kun tiet erkanivat.
Aika jännää, vai mitä?
Mulla tosin on lähes aina ollut huono tapa saavuttaa mieluummin muiden hyväksyntä, kuin oma onni. Varmaan monella muullakin. Mutta asiaan on helpompi tehdä muutos, kun sen tiedostaa.
Ei teiden erkaneminen, edes vastentahtoinen, ole hyljätyksi tulemista, vaan vapautumista. Silloin siis, kun plan A ei oikeasti täytä ensisijaista tavoitetta: olla onnellinen ja ehyt.


No miksi mä sepitän tällästä soopaa?
Siksi, kun kuulin tarinan koirasta. Oli muuan mies, joka käveli erään talon ohi, ja näki kuistilla vanhan pariskunnan istumassa omissa keinutuoleissaan ja heidän välissään koiran. Koira makasi lattialla ja murisi aivan kuin olisi tuskissaan. Mies ihmetteli tätä. 
Sama toistui seuraavana päivänä ja miehen kummastui vaan suureni. Hän päätti, että jos sama asia toistuisi vielä uudestaan, hän puuttuisi asiaan. 
Harmikseen hän kolmantena päivänä havaitsi taas koiran säälivästi ulisevan, samassa paikassaan rouvan ja herran keinutuolien välissä. Päättäväisenä mies käveli kuistin portaille. 
"Anteeksi rouva", hän sanoi. "Mikä koiraanne vaivaa?" 
"Koiraako vai? Se makaa naulan päällä", nainen vastasi.
Mies hämmästyi ja kysyi "Miksi se ei siirry, jos sitä sattuu?"
Vanha rouva hymyili lempeästi.
"Ystävä hyvä, naula tekee niin kipeää että koira valittaa, muttei niin kipeää että se viitsisi nousta."

Toi tarina jotenkin kolahti. Tunnistin koirasta itseni. En pelkästään nyt, vaan menneisyydestäni.
Entäpä sinä? Valitatko elämäntilannettasi tekemättä mitään sen korjaamiseksi?
Petätkö itseäsi uskottolemalla, että olet tarttunut toimeen, mutta todellisuudessa vain kulutat energiaasi ja aikaasi vatvomalla sitä itseksesi ja muille?
Jokaisella meillä on oma naula. Oli se sitten parisuhde, työpaikka, koulu, mielenterveys, itsetunto, paino... En edes tiedä.
Jonkun ajan kuluttua omaan kurjuuteen melkein tottuu. Hyväksymme kohtalomme, ja epämukavuudesta tuleekin oma mukavuusvyohyke. Niin sekavalta kuin se kuulostaakin. Siitä pääsee oikeastaan yli ja eteenpäin vasta, kun myöntää itselleen, että on juuttunut paikoilleen.
Kipu ja epämukavuus ovat viestejä omalle itsellemme, jotka kehottavat katsomaan kurssia uudelleen.
Miksi valitat, muttet liikahda aloiltasi?

Kysypä itseltäsi: "Mitä haluan? Mikä tekisi minut onnelliseksi? Millaisen lapsenaskeleen voisin ottaa tänään kulkeakseni siihen suuntaan? Mitä pelkään tapahtuvan, jos otan tuon askeleen?"
Tälläinen itsetajunta on vahva vasta-aine tuhoisille tottumuksille.
Siitä vaan pitäisi päästä tekoihin...?
Pienin askelin, pikkuhiljaa?

Olet oman elämäsi pääsuunnittelija. On sinun tehtäväsi suunnitella sellainen elämä, kuin haluat.

Nyt Tiia, äkkiä jarrua pohjaan ja ratti siihen suuntaan, minne oikeasti halajat!  
Näihin aatoksiin. Lisää sitten, kun oivallan enemmän.

xoxo, Thhia

Hiljaista on.

No voi huokaus, enkö mä todellakaan muista/ehdi/jaksa edes päivittää tätä blogia. Tällä kertaa mulla on ollut kyllä enemmän tai vähemmän hyvät syyt jättää avautumatta tänne.
Nojooo, kai mä oon ollut kiireinen. Kävin Lahdessa pari viikkoa sitten, oon nähnyt kavereita, Kaisa kävi Tampereella, kävin taas Forssassa ja yrittänyt urheilla mitä nyt jaksaminen ja fysiikka antaa periksi.
Mutta enimmäkseen oon todellakin ollut taas vain kuollut. Simple.
Huoli heräsi, kun aloin saamaan ahdistuskohtauksia  ja koko ajan oli jotenkin levottoman turhautunut olo. Ja nuo eivät ole mitenkään tavattomia fiiliksiä.

Yritäpä tässä sitten löytää jotain hyviä syitä.
Ainakin surettaa, kun hyvä ystäväni Kirppu siirtyy Päijät-hämeen puolelle... Myös N muuttaa, mutta siitä olen vain helpottunut. Erotyö itsessään alkaa olla takanapäin, mutta jäljelle on jäänyt vain puhdas pettymys. Eikä pelkästään siihen paskaläjään vaan ihan itseeni.
Rikoin jo hyvin alkaneen lupauksen siitä, miten aion tehdä itseni onnelliseksi yms. yms. blaablaablaa.
Hienostihan siinä kävi. Taas antauduin vain toiselle ihmiselle, annoin kaikkeni (jopa liikaa), uuvutin itseäni, syytin itseäni kun ei onnistunut.... Ja palkaksi jäi kuhmu päähän ja kauhea viha.

Jaaritijaaritijaa.
Keinoja yleiseen hyvinvointiin on jo löytynyt, joten jatkossa ei pitäisi olla hätää.
Kyllästyttää vaan tämä toimettomana olo.

...ja lenkkeilyä

Jumppailua....

Kyllä, välillä osaan olla myös siedettävän näköinen.

Enempää hölötystä ei nyt tällä kertaa. Aion juoda sata litraa kahvia, ennen kuin saan Samin kylään.
Kyllä tää tästä !

xoxo, Thhia

Normieloa i Tammerfors

Viikko kulunut taas nopeasti. Vastahan minä tänne postasin?

Huokaus, kylläpä tämä tyttö kuolee tylsyyteen. Kateus pistelee, kun kuulee muiden jatkavan/aloittavan koulua taas maanantaina. 

Ei siinä, ei minua se ammattikorkeakoulu olisi niiin hirveästi edes inspannut, mutta se työvoimakoulutus sen sijaan... Apuva! Päästäkää mut sinne! 

Eihän tässä edes uskalla hakea töihin, kun odottelee sitä päätöstä sieltä koulutuksesta. 

Mitä mie sitten olen tehnyt? No arvatkaa. Harjoitellut ihmismäistä unirytmiä (ajoittain huonoin tuloksin), lenkkeillyt, ravannut Fressillä, häiriköinyt Jadea ja Saraa... Katsonut pirusti muumeja. 

Eli siis ihan peruspullaa, tylsää! 

Edes shoppailusta ei ole irronnut oikein mitään. No siis parempi vaan, kun millekään erityiselle ei ole tarvetta. Shoppailu nyt vaan on kivaa pelkästä uutuuden ilosta. 

Oon ottanu hirveesti kuvia tylsyyden puuskissa. 

TIISTAI. Lenkkivaatteet. Kuin jännää... Ei edes meikkiä.. Paitsi tuosta hupparista sen verran, että oli suht kiusallinen hetki kun citymarketissa tuli 6 v-tyttö täysin samanlainen päällä vastaan.

KESKIVIIKKO. Salivaatteet, vieläkin jännempää?

TORSTAI. No nyt on naama sentään jo laitettu. Menossa Jade-siskolle kylään.

sama päivä. Tukkakin oli nätisti laitettu ja on mulla näköjään muitakin vaatteita kuin verkkareita ja huppareita.

PERJANTAI. Kirpparilta löysin ton bleiserin 2,5 eurolla!! Eikä siinä ollut edes mitään vikaa vaikka kuinka etsin? ;o Hah... muotiväri ja kaikkee, noita on kaupat täynnä syksyn mallistoissa. Whii!

Ja kyllä, tukka tykkää nykyisin pysytellä kiinni, niin ärsyttävä se on tässä kasvuvaiheessa! 

Sitten vielä vähän noista treenailun tuloksista...

Toukokuu 2012

Elokuu 2012

 Huomaatteko te eron? Koska kyllä mie ainakin huomaan (ja tunnen, tietenkin...). 

Toukokuussa minulla oli tosin liikuntakielto, jolloin tuo eka kuva on otettu. Jälkimmäinen on otettu tänään aamulla. Eli kolmessa kuukaudessa on tapahtunut paljon. Moni on kysynyt, olenko taas laihtunut, mutta enpäs ole! 

Vatsalihaksisto on jo aika jees, mutta kyllä suuri muutos on tapahtunut ylävartalossa (noista kuvista sitä ei kauheasti huomaa, toisessa vielä hihat edessä ja kaikkea...). KIITOS PUMPPI! 

Jaloissa ja selässä minulla on se suurin haaste ja työ, mutta kyllä mun omat pikku muumijalatkin alkaa olee jo ihan timmissä kunnossa (kuva, jossa mulla on liilat salihousut yllätti kovasti). 

Ja ei, en halua leveillä tai väittää, että nyt olen täydellinen.

Halusin vaan päivittää, että missä nyt mennään... Vielä on matkaa, paljon työtä, hikeä ja kyyneltä edessä...

Mutta olen tehnyt paljon töitä, sen moni varmasti ymmärtää. :) 

 Hauskaa vkl kaikille!
xoxo, Thhia

Eat Flesh - and cotton candy

Hola hömpät. Tiistai ja kello tulee kolme, oikea laiskuuden multihuipentuma taas. No, ei hätä tämännäköinen: kohta tuplajumpalle ja kävelylle! :)

 Ensinnäkiiiin tulin eilen Forssasta (tai siis Matkusta, mut enivei). Olin siellä kyläilemässä Samin luona. Forssa oli tosi nätti kaupunki. :)
Mulla oli tosi hauskaa, varsinkin kun pääsi näkemään ihan uusia paikkoja. Oli ihan hassua nähdä kaupungin keskustassa joutsenia...
Enimmäkseen hengailtiin landella, saunottiin, juotiin olutta ja syötiin hyvin. Käytiin kävelemässä pitkä lenkki (mun oli pakkopakko tutkailla raunioita ja kummitustaloja, hyiks!) ja maisemat oli pitkälti peltoa ja vahtikoirat hyökkäs koko ajan niskaan, ne kun olivat siellä täysin vapaina...
Adoptoitiin mukaan myös bussipysäkin postilaatikosta (?) löytynyt pehmokani, jonka nimeksi tuli Ainoreino.

Sunnuntaina käytiin Pick-Nickis kattelee vanhoja autoja, oli aika jänskää! Siel oli myös herkkukojuja 8) Ostettii purkkihattaraa, mikä kruunas koko tapahtuman.

Tää oli kaikkein upein!

Oon alkanu lisäillä lihaa mun ruokavalioon. En nyt sanoisi, että karppaan... Syön kuitenkin aika vähän muutenkin riisiä, perunaa yms. Mutta en mie pysty luopumaan leivästä, all bran-muroista tai hedelmistä.
Kuitenkin ajattelin panostaa enemmän tuohon lihapuoleen. Proteiinipitoinen ruokavalio on tosi tärkeää kun urheilee!
Äsken paistoin pekonia ja munia, koska luin, että jos tankkaa hiilareita juuri ennen urheilusuoritusta, rasva ei pala. Hiilarit kantsii ottaa palauttavana.
Yllätyin ihan tosta pekonistakin, oon aina pitänyt sitä liian rasvaisena ja epäterveellisenä. Sitten kun olin vähän ottanut selvää niin se ei todellakaan ole runsasenergistä ja on lähes 100-prosenttista lihaa. Harmi vain, että vähän turhan suolaista! 

Mun piti kirjottaa tosta asiasta paljon syvällisemmin, mutta nyt huomasin että tulee kiire...
Älkää siis vetäkö mitään hulluja teorioita siitä että oon seonnut, tai alkako pätemään siitä, miten epäterveellistä eläinperäinen rasva ja proteiini on, ennenkuin palaan taas astioille :)

Hikoilu kutsuu!

xoxo, Thhia

put a smile on my face

Tulin tiistaina takaisin kotiin... Piti päivitellä heti mutta enpäs jaksanut. Lahdessa kävin synttäribileissä (huhhu) ja Sannin rippijuhlissa, välissä vain möllösin, söin ja hoidin kerttua. :)

Viime päivityksen jälkeen tuntuu että jälleen kerran elämässä puhaltaa uusia tuulia, eikä se ole lainkaan huono asia. Kaikista viime aikaisista koettelemuksista huolimatta...
Perhe ja ystävät samaan aikaan sekä ihmettelevät että ymmärtävät että "siinä se Tiia taas viipottaa menemään ihan omana itsenään".
Turha jäädä menneeseen rypemään, kun elämässä ja tulevaisuudessa on niin paljon kaikkea hienoa ja jännää odottamassa?

Lahti-reissu teki kuitenkin hyvää, iskän luona on mukava olla ja äitillä ihanaa (vaikkakin vähemmän rauhallista :D). Tuli kannettua mukaan Pinjan vanhoja vaatteita ja uusi päiväpeitto.

Puhelin piippailee, tekstailen ja soittelen paljon nykyisin ;)

Keskiviikko meni möllötessä kotona (kuinka mä onnistunkaan keräämään univelkoja?), mutta sain purettua pakkomielteistä järjestelyaddiktiotani kirjakaappiini, jonka siivosin kunnolla viimeksi syksyllä.
Siellä on kaikki Cosmopolitanit järjestyksessä, omia sekä lainattuja kirjoja, kaikki dvd:t, vanhat ja käytössä olevat päiväkirjat, piirrustuskamat, muistoja, valokuvia sekä kirje- ja askartelutarpeita.
Aarrekaappi siis, johon kukaan ei saa koskea!

Kävin keskiviikkona myös pikaisesti hervannassa tekemässä nopean ostosreissun... Enpä hirveästi mitään ostellut, lähinnä hiuslakkaa ja uuden bb-voiteen, sekä koristeteippiä ja hauskan muistilappu-lehtiön.

Ensimmäinen BB-voide, jonka alkuvuodesta ostin, oli Garnierin. Tämä uusi on maybellinen, eikä yhtään niin paksu ja rasvainen ja onneksi vähän vaaleamman sävyinen, että sopii paremmin minulle :)

Siis toi glitter-teippi oli paras löyty ehkä aikoihin!!! Harmi että sitä on noissa rullissa niin vähän, pitää ehkä hankkia lisää..

Ja arvata saattaa, mihin se teippi päätyi. Pari kuukautta vanhaan Lumia610-puhelimeeni, jonka sain iskältä synttärilahjaksi etukäteen... Kaunis puhelin, mutta eihän tyhjää valkoista pintaa jaksa kauaa katsella? Toi teippi ei onneksi vahingoita yhtään puhelimen pintaa, toisin kuin kynsiliimalla liimatut helmet, joita ennen harrastin. Ei siis hätää iskä! PS. Saran puhelin koki saman käsittelyn ;D

 

 Olen ajatellut keskittää ylimääräisen aikani ja energiani jälleen kerran urheiluun. Kesä on tuonut tapansa mukaan turvotusta ja ehkä jopa lisäkilon tai kaksi. Siksi siis ostin alkustartiksi Leaderin detox-kuurin ja tsemppariksi uudet vihreätee-kapselit.
Tästä se lähtee taas! Ainakin siihen asti on aikaa treenailla kunnolla, kunnes tiedän pääsenkö asiakaspalvelukoulutukseen. :) Sitä toivon kovastikovasti!

Eilen oltiin Saran kanssa Nokian Edenissä, ja meinaan mennä sinne kyllä uudestaan! Se oli niin paratiisi, varsinkin kuumaporeallas ja ulkoallas olivat niiiiiin ihania. Olin taas ihan haltioissani.
Kiitos Saralle ihanasta tyttöreissusta! <3 Parasta oli saada sukeltaessa Saran rakennekynsistä turpaan!

AINIIIIIN ja tosiaan tukka ei ole enää sininen, vaan värjättiin se äitin kaa mustalla. Tosin se tarvitsee toisen päälle, jäi vähän ruskeita raitoja ja vaaleampaa sekaan, kun sininen ei meinannut sitä ottaa kaverikseen.

Jos joku ihmettelee ratkaisua niin ...
a) Tumma väri on helppo
b) Ei rasita tukkaa samalla tavalla
c) Hiukset näyttää paksuilta
d) hyvä "kasvatusväri"
e) sopii minulle parhaiten!!

Huomenna mä meen varmaan Forssaan !!!! :)) Jännittää!

Kuulemiin <3
xoxo, Thhia