Herra Peterson Matkussa

Äiti oli mun luona viime viikonloppuna ja jätti Eemeli-koiran minun hoiviini viikoksi. <3
Mie tykkään hirveesti olla meiän Tepun kanssa vaikka se aiheuttaakin mulle allergiaa ja astma-oireita.
Uhoan terveyttäni, koska rakkaus koiraan liiiiian suuri.

Otettiin hauveli Samin kanssa Forssaan mukaan, koska ajattelin että maaseutu on sille kivaa vaihtelua. Se kun on aina ollut kaupunkikoira.

Eemeli matkustaa pölperi-possun kanssa

Eemeli on jo 7-vuotias, ja meillä on sama syntymäpäivä (7.7). :) Sen villi pentuvaihe ei kestäny kuin pari vuotta, sen jälkeen siitä tuli tosi kiltti ja rauhallinen seurakoira, joka tykkää tosi paljon oleilla rauhassa ja hiljaisuudessa.
Lisäksi meidän pikkusiskon syntymän jälkeen  sekä terveysvaivojensa takia se on tullut hieman arkaluontoiseksi eikä tykkää esim. isoista koirista. Mutta kaikkien (aikuisten) ihmisten kaveriksi se yrittää päästä, hellyydenkipeä kun on ja kunnon prinsessa... (eiku prinssi siis...)

Eemeli on oikeasti tosi helppo koira mun mielestä. Mie tunnen sen luonteen oikkuineen ja mieltymyksineen niin hyvin. :D
Sitä ei saa turhaan nostella syliin ja lenkeillä vaaditaan kärsivällisyyttä. Se on taipuvainen vähän lihomaan, joten täytyy aina katsoa kuinka paljon sitä hemmottelee ruualla (kaikki sille kelpaa :'D).
Vahtikoiran luonteesta ei pääse eroon, enkä mie sitä siltä vaadikaan. Kova se on haukkumaan ja aina sitä yritetään vähän rauhoitella ("Eemeli, se on vaan hissi.....") mutta minkäs teet. :')
Koulutuksessa tuskin meni mikään pieleen, varmaan kaikki perhoskoirat toimivat hälytyskelloina.

Herra nukkuuu

 Tässä olisi pieni videopätkä, jonka kuvasin kännykällä huvikseni aamulenkillä.
Oli ihana ilma ja Eemelikin oli niiiin kummastuttavan pirteällä tuulella. Se jotenkin tykästyi tohon nurmeen, kirmaili ja päästeli höyryjä oikein kunnolla. : )

No, oli se koira viimeksi kuin katsoin....... Toinen ottaa kunnolla rennosti!

 Oma koira, paras koira :')

Kisses!