Hiljaista on.

No voi huokaus, enkö mä todellakaan muista/ehdi/jaksa edes päivittää tätä blogia. Tällä kertaa mulla on ollut kyllä enemmän tai vähemmän hyvät syyt jättää avautumatta tänne.
Nojooo, kai mä oon ollut kiireinen. Kävin Lahdessa pari viikkoa sitten, oon nähnyt kavereita, Kaisa kävi Tampereella, kävin taas Forssassa ja yrittänyt urheilla mitä nyt jaksaminen ja fysiikka antaa periksi.
Mutta enimmäkseen oon todellakin ollut taas vain kuollut. Simple.
Huoli heräsi, kun aloin saamaan ahdistuskohtauksia  ja koko ajan oli jotenkin levottoman turhautunut olo. Ja nuo eivät ole mitenkään tavattomia fiiliksiä.

Yritäpä tässä sitten löytää jotain hyviä syitä.
Ainakin surettaa, kun hyvä ystäväni Kirppu siirtyy Päijät-hämeen puolelle... Myös N muuttaa, mutta siitä olen vain helpottunut. Erotyö itsessään alkaa olla takanapäin, mutta jäljelle on jäänyt vain puhdas pettymys. Eikä pelkästään siihen paskaläjään vaan ihan itseeni.
Rikoin jo hyvin alkaneen lupauksen siitä, miten aion tehdä itseni onnelliseksi yms. yms. blaablaablaa.
Hienostihan siinä kävi. Taas antauduin vain toiselle ihmiselle, annoin kaikkeni (jopa liikaa), uuvutin itseäni, syytin itseäni kun ei onnistunut.... Ja palkaksi jäi kuhmu päähän ja kauhea viha.

Jaaritijaaritijaa.
Keinoja yleiseen hyvinvointiin on jo löytynyt, joten jatkossa ei pitäisi olla hätää.
Kyllästyttää vaan tämä toimettomana olo.

...ja lenkkeilyä

Jumppailua....

Kyllä, välillä osaan olla myös siedettävän näköinen.

Enempää hölötystä ei nyt tällä kertaa. Aion juoda sata litraa kahvia, ennen kuin saan Samin kylään.
Kyllä tää tästä !

xoxo, Thhia