Love is not my thing - right now...

 <----- Tämän mainion totuuden heitti paras ystäväni Kaisa tänä aamuna.

Ei olisi voinut olla osuvampaa kuvaamaan parisuhde-historiaani. 

Eilen julkaisemastani päätöksestä seuraavaan: Olen päättänyt olla sinkkuna niin kauan, kunnes olen sinut itseni kanssa. Siihen asti kunnes lähden opiskelemaan ja tiedän itse mitä haluan elämältäni ja tulevaisuudeltani.

No, järkytyksenä monille voin ilmoittaa että tulevaisuudessa haluan luultavasti naimisiin ja ehkä jopa lapsia. Olen nyt 20-vuotias eikä aika ole niille otollinen. Miksi siis aloittaisin nyt suhteen, joka luultavasti ei edes kestä tuonne asti? Karu totuus, pitäkää minua vain hulluna.

Tosi asia on, ettei minulla ole koskaan ollut kestävää suhdetta. Olen monesti yrittänyt ja toivonut, mutta aina on käynyt vain huonosti. Olen ollut enemmän tai vähemmän suhteissa 15-vuotiaasta asti, ja voin kertoa, ettei kukaan tuntemistani ole nähnyt yhtä monta onnetonta tapausta, kuin minä. 

Nyt tänä vuonna todella tajusin, ja kysyin itseltäni: Missä h*lvetissä omanarvontuntoni on ollut? Jossain tynnyrissä, ehkä?

Olisi ollut järkevää tajuta jo monta vuotta aikaisemmin, ettei paikkani ole 

a) narsistin

b) varatun

c) naisen, joka haluaa olla mies

d) huumediilerin

e) epäkypsän, vauva-miehen

f) tunnekuolleen

g) kusipään

h) jonkun, joka täyttää useamman kohdan ylläolevista...

...vierellä. Tunnen itseni joskus täysin idiootiksi, ja sokeaksi, kun olen moisiin tapauksiin sortunut. Ehkä olen liian hyväuskoinen, antautuva.... Mutta nyt sille tulee piste.

Olen jälleen kerran tyytyväinen päätökseeni, sillä tällä hetkellä minulle itselleni on paras ottaa omaa aikaa, miettiä asioita ja oppia arvostamaan itseäni. En myöskään halua lähteä leikkimään kenenkään kanssa, jos en itse ole lainkaan varma suhteesta. En alennu olemaan sellainen kusipää.

Uhkasin isälleni muuttaa luostariin ja hankkia lapset keinohedelmöityksellä, mutta liioittelu on minun juttuni. 

Vielä joskus minäkin vietän neljättä vuosipäivää onnellisena, vaihdan sormuksia enkä koe karvasta pettymystä ja joudu hoitoon... Ja jos näin ei käy, voin vain todeta:

"Fuck this, ei täällä maapallolla ole ketään arvoistani. Olenhan viiden tähden nainen."

xoxo, Thhia

Goodbye Night Life!

                                              No huh huh, mikä viikonloppu taas. Ei ihana, ei aivan paskakaan, mutta must say "lessons have been learned" Once again.

Noh, ei siitä sen enempää muuta kuin että ilmoitan jääväni biletys- ja ennen kaikkea juomistauolle siis ihan for real. Nyt on vaan sellanen tilanne, että vaikka kuinka hauskaa olisi, se ei tee nyt pääkopalleni yhtään hyvää.

Olen tänään päättänyt olla jatkossa sellainen ihminen, jonka voisi luokitella jopa absolutistiksi. En tiedä, onko se tylsä ja kuinka pitävä päätös, mutta aina saa yrittää.

En halua sekoilla.

En halua tuhlata rahaa.

En halua elää epäterveellisesti.

Tai mokailla.

Perjantai oli aivan ihana, joka ei todellakaan sisältänyt päihtymistä. Tai no, miten sen nyt ottaa. Oon siinä aika hilpeä olo, kun tapaa vanhan ystävän melkein 10 vuoden tauon jälkeen, ja on aivan täpinöissä uudesta kaverista. Sitten tapaa vielä maailman lutuisimman kultaisen noutajan, Letun.

Om nom Sininen Laguuni om nom

ANNIINAN LETTU-KOIRA <3

Sitten vielä maailman parasta ruokaa lempiravintolassani, Pancho Villassa (mexican food aaahhh!).

Eikä siinäkään vielä kaikki: loppuilta komedian ja joulupipareiden parissa!

Miksei tuota voida luokitella kunnon hauskapidoksi? Eivät ehkä olleet vuosisadan bileet, mutta teki minulle paljon parempaa! Anniina <3

 Voin jättää bileet taakseni (ainakin hyväksi aikaa) suht' hyvillä mielin, sillä vietin eilen iltaa Sara-Marian ja myöhemmin Even seurassa. Ainoastaan kaduttaa se, miten budjettini ei taas pitänyt, ja olisin voinut kotiutua aikaisemmin. 

Se oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun olin Sara-Marian kanssa yöelämässä. Vein Saran Hällän kellariin, missä sattui olemaan maailman kamalin karaoke päällä. Mutta drinkki oli hyvää, Sininen laguuni. <3

pics-------->

Hällän Vessa on nasta mesta

Kaunis, ihanin naapurini <3

En pärjäis ilman sua <3

My shitty face

Yeah, well. Tänään käyn aikaisemmin nukkumaan kuin eilen, karistan huonot fiilikset taka-alalle ja aloitan uudestaan taas huomenna paremmin. Nyt ei kuitenkaan tuu kesää, katsoin youtubesta jopa uusimman Barbie-leffan, eikä sekään oikein piristänyt. Täytyy katsoa se läpällä uudestaan joku päivä. : D

Ei, en ikinä kasva aikuiseksi. 

xoxo, Thhia

Under 3 minutes of ME!!!

Ou mai gaad, oon ihan poikki, olen tehnyt urakalla yhtä Slideshow-esitystä. Inspiraatio siihen ei meinannut kuolla millään eilen illalla, joten pääsin nukkumaan vasta yhdeltä yöllä... 

Sain sen äsken valmiiksi. Yay! 

Oon siihen tosi tyytyväinen. Ihaninta on se, kun saa ilmaista itseään. Ja tällä kertaa teenkin niin aivan totaalirunsasmahtaisasti. Tein slideshown kuvistani ajalta 2007-2011 enkä voi uskoa, että alle kolmen minuutin pituisen videon kuvissa on vain minä, näyttää ihan kuin se sisältäisi ainakin 1000 eri ihmistä ja persoonaa.

Huomaa kyllä että olen kameleontti.

Biisin nimi on Can't be tamed, ja sanat kuvastavat minua aivan älyttömän hyvin, siksi valitsinkin sen... 

Jotkut materiaaleista voivat hieman ihmetyttää/järkyttää/tms mut hei...

It's just me, can't help it!

Enjoy! Toivottavasti blogspot ei kyrväytä laatua totaalisesti....

Eikai muuta nyt. Ennenkuin saan seuraavan projektin tai jotain muuta jännää aikaiseksi luvassa ihan perus paasaus- ja kuvapostauksia. Edessä taas hyvin tylsä viikonloppu.

xoxo. Thhia

Loving Eyelashes~~

I was really bored this morning.....



S O......

 Hmm.. Lol.

Have to go to the gym, later darlings<3 

xoxo, Thhia

Me and Daily Dose of FAIL

warning: Superpostaus!

Oon miettinyt Lahti-reissun jälkeen sitä, miten ankara itselleni olen. 

Nyt kaikki tutut, jotka sattuu lukee tätä, ajattelee: "No Sherlock....Ihanks tosi?"

No joo. Kun mietin esim. sitä, millaisen kriisin saan itselleni aikaiseksi siitä, että joudun rikkomaan omat rutiinini. Kun olen Tampereella, minulla on omat jutut, syömiset, treeniaikataulut, unirytmit... Ja varsinkin se syöminen. No, eihän se onnistu kun menee kylään. Eikä niin, että kukaan perheestäni söisi huonosti. Pelkästään erilailla kuin minä. Ja omat tottumukseni ovat liian tarkkoja ja liiaksi mietittyjä.

Ja sitten esim. juominen. Ehkä eniten minua vaivasi se, että menetin kontrollin itseeni. Jälleen.

Ja kun en noudattanut suunnitelmaa ja palannut Tampereelle jo torstaina.

Seriously, mikä fucking suunnitelma? Mitä ihmeen väliä sillä on?

Noku se kontrolli, mun elämäntyyli.

"Aina, kun ns. "mokaan" tuntuu että pilaisin itsessäni jotain, niin henkisesti kuin fyysisesti", kerroin Sara-Marialle sunnuntaina.

Pidän elämäntyylistäni, mutta onkohan kontrollintarve itseeni hieman liikaa? Aionko tosiaan elää loppuelämäni siinä pelossa, että pilaan itseni rikkomalla edes joskus typeriä sääntöjäni ja rutiinejani? 

Haastetta kerrakseen.

Tänään on ollut tosi jees päivä. Oon ilonen siitä että sain vuokran maksettua eilen, käytyä kunnolla ruokakaupassa ja apteekissa ja sain taas hieman siivottua kotona... (aina kuun tuun reissusta, onnistun leväyttämään koko kämpän.) Ja tottakai: SHOPPAILIN. En tosin mitään erityisen jännää, perus-irtoripsiä, kosteusvoidetta, hiuslakkaa.... 

Oon niiiiin onnellinen mun hiuksista!! Tosin häiritsee se, miten en tuu ehkä ikinä pääsemään pinkki-väristä näin niinku henkisesti: ensin se oli pakko saada pois sisustuksesta mutta seuraavana se ilmestyy kutreihin! Yllättävää....not.

SKULLCANDYT omnomnom

No, tuli sitä jotain jännääkin ostettua aivan extemporee.... Nimittäin PINKIT PIDENNYKSET!!!! 

(Inspiraationa Audrey Kitching, joka on tietty myös läppärin taustakuvana)

H i h i i i

Sääli vain, että pidennykset ovat liian shokki-kirkkaat, täytyisi keksiä niille joku ratkaisu, että ne saisi "sopivimmiksi"... No, ainakin niistä saa kampauksia jos iskee inspiraatio ^____^

L O P U K S I
kaikkien päivää piristämään
typerä VIDEOPOSTAUS Y A Y Y Y ! : 3

 thanks for watching honeys<3
xoxo, Thhia

Dedicated to my Family

Suurin syy miksi halusin saada iskältä tän koneen oli se, että pystyn nyt tekemään kaikkea siistiä. Aloitin tekemällä videon, joka on ollut suunnitteilla jo pitkään.

Valitettavasti ohjelmani ei ollut niin hyvä, se hieman nuhjaisi kuvanlaatua...

Ehkä se ei ollut se tärkein juttu kuitenkaan.

Tämä video on siis omistettu perheelleni... Äitille, isälle, äitipuolelle, isoveljelle, pikkusiskoille, meidän koiralle, serkuille, tädeille....

Oon kiitollinen teistä, enkä vaihtaisi teitä mihinkään tai kehenkään. Kiitos, että ootte mun elämässä.

Vasta nyt oon tajunnu, ettei kukaan tuu rakastamaan mua enemmän ku te. Ja teihin mä voin luottaa.

Musta tuntuu, etten ole tarpeeksi usein kertonut teille, kuinka paljon rakastan teitä. 

Nyt on jo korkea aika, sillä koskaan ei tiedä, milloin on liian myöhäistä. Olen oppinut tänä vuonna, ettei se ole itsestäänselvää. Elämä ei ole itsestäänselvää.

Tää on mun anteeksipyyntö siitä, että olen tänä syksynä aiheuttanut teille paljon huolta ja surua.

Se ei ollut tarkoitukseni. Enkä mä teitä aio jättää.

Tää on myös kiitos. Mä en olisi selvinnyt, enkä selviäisi, ilman teitä.

Vaikka olen kaukana, eikä nähdä usein... Ootte mun sydämessä joka päivä.

Rakastan teitä ihan hirveästi.

Song: Miley Cyrus - Been here all along

xoxo, Thhia

EMBARRASSING BUT COOL! :D

Näin käy kun Tiia saa webkameran, kiitti iskä!! :DD Hahaha