...Ja asiasta sukkalaatikkoon

Luultavasti nyrjäytin aivoni edellistä tekstiä kirjoittaessa mutta olen postaukseen suht' tyytyväinen. :)

Tämä viikonloppu on ollut über-rauhallinen ja mukava. On tullut nukuttua monen yön univelat pois eikä edes superkuu pysäyttänyt minua pistämästä unta palloon. 

Väsymys meinasi viedä minulta inspiraation suursiivoukseen, joka sai odottaa lähes viikon päivät. 

Aika sille oli kuitenkin otollinen, sillä eilen oli sattumoisin poikien ilta, jonne minulle ei kutsua suotu. :D :D

Järjestys vaihtui ja samalla kauneuspöytä omalle, vanhalle aikalleen. Onko se minä, vai näyttääkö pöytä päivä päivältä krääsäisemmältä? 

Nämä on taas näitä mun nokkelia ideoita. Äitin lahjoittama viinipulloteline on nyt leposija kosmetiikalle. Viinipulloja kun ei tässä taloudessa liiemmin kulje.

 Ja sitten aikaisemmin viikolla hankittuja pikku-ostoksia.

Kasvonaamioita, kuorintavoide, pinkit sulkakorvikset ja hiusväri.

Tästä mä tykkään. Vaaleanminttu kynsilakka, joka odottaa korkkaamistaan!

 Jaksaisiko sitä tänään raahautua Fressin puolelle? 

Harmittaa myöntää, mutta kyllä työn ja parisuhteen myötä sali on joutunut luovuttamaan palasen aikataulustani. Yritän olla nostattamatta kriisiä siitä, sillä muut asiat elämässäni tällä hetkellä ovat aivan yhtä tärkeitä. 

xoxo, Thhia

Do I look okay -yet?

Viime aikoina, enkä tarkoita pelkästään vain koko elinikääni, vain ihan oikeasti viime aikoina, olen miettinyt ihmisen omaa suhdetta itseensä.
En edes lupaa mitään kovin järkevää tekstiä, mutta ajattelin tämän olevan hyvä aihe avautua jopa blogiin. Sillä tiedän tämän koskettavan lähes jokaista -ja erityisesti läheisiäni sekä tuttavia.

Jos minulta kysytään, ainakin yksi avaimista monilukolliseen onneen lähtee siitä, mitä itseään kohtaan tuntee. Ja jos meiltä kaikilta kysytään, löytyy ainakin pari(sataa) asiaa, joiden täytyisi muuttua, ennen kuin itsensä kelpuuttaisi.
Kysynkin sitten seuraavaksi -kelpuuttaisi mihin?
Mikä meidät saa ajattelemaan, ettemme ole tarpeeksi hyviä? Tarpeeksi hyviä uimarantakauteen, uuteen työhön, tarpeeksi hyviä uudelle kumppanille tai edes baarin tanssilattialle?

Kuinka surulliseksi tulenkaan, kun 13-vuotias tyttö kieltäytyy vaaleasta leivästä, tai kysyy "kummassa on enemmän kaloreita: weetabixissä vai riisimuroissa?" .    
 !!!!
Periaatteessa voisin haljeta ylpeydestä, että hän ajattelee terveyttään, mutta c'mon, onko tuo kaikki aivotyöskentely täysin tarpeellista? Edes itseltäni?
vastaus: syö kumpaa tekee mieli.
Vaikka pudottaisit painoa, säilytä taito nauttia elämästäsi. Dieettisi ei kestä ikuisesti. (toivon mukaan)

Pahalta tuntuu myös tieto siitä, kuinka moni nuori tyttö, minulle läheinen, kamppailee itsensä kanssa. Koska olen käynyt läpi saman.
Muiden sanat satuttavat ja jättävät arpia. Muotilehtien kuvat ja MTV näyttävät esimerkkiä siitä, miltä kuuluisi näyttää ja miten kuuluisi olla.
LOPETTAKAA JO!!

Tässä kunnon reality-check. Minä ja mun best-buddy Gisele Bundchen. 180 cm vs. 157 cm.  Ja painetaan varmaan saman verran. Miksi tavoittelisin moisia nukenjalkoja, kun en tule koskaan saamaan niitä? Eikä mitään itsesääli-ruikutusta vaan ihan totuus. Ja miksi edes itkisin? Vaatiiko KUKAAN minulta, siis ihan oikeasti, täyttämään Giselen mittoja tai poskipäitä?     EI.

Siinähän se. Vaikka ulkonäköpaineet lähtevät suurimmalta osin mediasta yms, minusta tuntuu, että ankarin kriitikko elämässä on ihminen itse.
Miksi on niin vaikeaa olla armollinen?
Esimerkkinä: Jos paras ystäväsi on "dieetillä" (katsotaanpa totuutta silmiin, me kaikki naiset olemme aina sen parin kilon dieetillä),  ja hänen tekisi ihan hirveästi mieli irtokarkkeja.
Itse vastaisin parhaalle ystävälleni että "Anna mennä, kaataako se maailman?"
Siksi siis vastaan niin myös itselleni.
Sinä olet, tai ainakin sinun pitäisi olla, itsesi paras ystävä. 
Kauan siinä meni tajuta, mutta oivallukseni jälkeen olen voinut paljon paremmin.

Elämässäsi ihmisiä tulee ja menee, mutta vain sinä pysyt varmasti itsesi kanssa läpi elämän. Joten olisi ihanteellista tutustua itseesi ja luoda BFF-suhde. Nyt heti! 

Jennifer Lopez, maailman kauneimmaksi listattu nainen

Ja minä. Ei niin klassisen kaunis tai couture-supermalli. Ihan vaan Tiia. Ja silti söpö.

 Tiedän että se kuulostaa kliseiseltä, mutta ihminen on kaunis omine pienine virheineen.
Minulla ei tule koskaan olemaan täydellistä ihoa, luonnollista päivetystä, korkeita poskipäitä tai kävellessä kolisevia luujalkoja (omani muistuttavat hieman muumin jalkoja :) ).
Sen sijaan pidän romanttisen kalpeasta ihostani, vihreistä silmistäni ja solisluistani.
Ja vaikka olen niin lyhyt, että tarvitsen korokkeen saadakseni huivin hattuhyllyltä, so what?
Lastenosastolta löytyy halpoja vaatteita.

Menkää te myös itseenne, etsikää omat virheenne ja kauniit piirteenne. Olet ainutlaatuinen ja moni näkee sinut selkeämmin kuin sinä itse -aivan älyttömän kauniina juuri tuollaisena!
Ja mikä tärkeintä: sallitaan meidän kaikkien olla juuri tälläisiä.
En kestä toisten ulkonäön haukkumista ja tuomitsemista. Oletko itse täydellinen? Aivan niin. Haista paska.

 Kiitos niille jotka löysivät aikaa lukea ja vaikka jopa pohtia samaa asiaa kuin minä. :)

Kisses, Thhia <3

20.8.2011

Whattheefuu

Mulla alkaaaa olee kriisi tämän minun ajankäyttöni suhteen. :C Harmittaa niin kehvelisti kun en ehdi postaa vaikka kun siis oikeasti olisikin kaikkea höpöteltävää. 

Töissä menee jees, N:n kanssa jees, mulla kaikki jees... Pelottavan jees. 

Aika ei tunnu riittävän kaikkeen mitä haluaisin tehdä. 

Tänäänkin jouduin skippaamaan treenit, koska halusin olla edes hengähdyksen verran kaupungissa. 

Shoppasin aurinkopuuteria, kynsilakkaa, hiusväriä ja naamamömmötyksiä. Olisin halunnut vaatteita mutta mikään ei tähän kroppaan ja naamaan ja asenteeseen tuntunut istuvan. :D

Kuten alkuvuodesta sairasloman verkkari-kautena toivoin, olen nyt saanut alkaa oikeasti inspiraatiota panostamaan pukeutumiseen ja laittautumiseen. (c) Sara

Shortsit H&M, paita: Gina Tricot, laukku : Gina Tricot, Hiuspanta: Gina Tricot, Kengät: H&M, Sukkikset: roskiskamaa

Ystäväiseni ihanaiseni <3

 Ja nyt se otsikon whattefuu
 Mulla on pääkopassa niin paljon turhaa pohdittavaa kaikkien arkiaskareidenkin keskellä. 

Mitä mun "vanhoille" ystävyyssuhteille kuuluu/tapahtuu?

Miksi 7-vuotiaat pojat konttaavat pomimaan maasta juuri siihen heittäneeni röökin ja vittuilevat päälle?

Miksi tuttavilleni iskee joku anoreksia-kausi juuri ennen kesää?
Miksi mummot huutavat minulle kun en anna takaisin markkaa tai tajua sanoa, etteivät heidän postikorttinsa mahdu tiettyyn kirjekuoreen (tapahtui tänään wtf)?

Miksi vastaantuleva maahanmuuttaja kouraisee minua haaravälistä?

Miksi vitussa tuntemani siskokset tappelevat niin rajusti, että lauseissa vilahtelee sana "huora"? 

Miksi pomoni on minulle kusipää?
Miksi jollakin on niin paha olla, enkä voi auttaa? 

Miksi minä itsekin onnistun möhlimään ja vajoamaan ajoittain, vaikka kaikki on niin hyvin? 

Miksi minua vituttaa nämä asiat?  

Olen huolestunut ja pettynyt.. Ja hämmentynyt ihmisten yleisestä töykeydestä ja tyhmyydestä.

Minä ja Lahti

KERTTUUUU

 Lahti-reissu meni hyvin. Tapasin oikeastaan vain perheeni ja Kaisan, mutta ne ovatkin yleensä ne oleellisimmat. (ps. lirvahtanut, hapottava ja koomainen reissu. Hyi....)

Ihan jumanskeidan typerä tämä postaus, koska ehkä pitäisi postata useammin, että nämä kuulumiset tulisivat... _Järkevämmin_ ja paremmin jäsenneltyinä.

Kello on puoli kahdeksalta illalla. Mua väsyttää sikana ja toisaalta haluaisin siivota koko kodin. Heti, nyt. Niin, että varmasti nukahdan huomenna kassalle vaihtorahat käteen.

Vapun vietin ihanan poppooni kanssa Hoitsuksi pukeutuneena. Kamera jäi meiltä Kaukajärvelle, joten kuviakaan ei ole :C

Starbucksin Doubleshot expresso on aika perusjuttu aamuseitsemältä ennen ku avataan kauppa. :')

Mun paranee lähteä purkamaan ylikierroksiani johonkin kehittävään puuhaan.
Rakkaan muruset, ilmoittelen vielä tällä viikolla itsestäni.

xoxo, Thhia

Seven Days..

T ä m ä      T u n n e

Tämä viikko on ollut tosi rankka. N on ollut kipeä ja väsynyt, minä olen ollut stressaantunut ja uupunut. Muuten kaikki rullaa ihan hyvin, mutta tampereen sosiaalipalvelut onnistuivat tuottamaan minulle karvaan pettymyksen sekoillessaan tukien kanssa. Kun yksinkertaisesti joutuu luottamaan taloutensa ylemmän tahon käsiteltäväksi, kellä tahansa menee välillä hermo, stressaa ja huolettaa.
Varsinkaan kun ei ole ikinä tarkkaa päivämäärää.
Se pelko, kun "hei, joudunko mä nyt olee ilman bussikorttia ja kävelemään 3,5 tuntia töihin?"

Kertakaikkiaan mennyt nyt muutamanat yöunet.

Töissä päivät menneet sutjakkaasti, vaikka huonojakin hetkiä on ollut.

Onneksi tänään stressitason ylikuumenemisesta huolimatta löytyi pilvistä hopeareunojakin. Kotiin tullessani olin saanut kirjeen nuorimmaiseltani serkulta lapista, sekä muistin että minun täytyy hakea paketti postista. Samalla nautin power cow-pirtelöt Saran kanssa. <3 

Eli viime viikolla tilaamani superpitkä gootti japskikauhuleffa-tukka.

Kuvien laatu on huono, sitä paitsi vain huitaisin fledan päähäni ilman kummempaa freesiytymistä. Kunnon matskua tulossa piakkoin!

Nousin juuri kaivosta ja tulen kuvaruutusi läpi mörisemään.

 Positiivinen yllätys jälleen kerran. En enää epäile juurikaan minkään tukan sopivuutta, mutta tämä on aivan ihanan pitkä ja kivan mallinen! Veikkaan vain, että 80 cm tukan latvat eivät kestä kovin kauaa. Paitsi että tämä taisi olla suoristusraudan kestävä, siitä IISO plussa!

Lookki muuttui heti taas radikaalisti. Oma tukkani on tällä hetkellä jokseenkin romanttinen ja kevyt, tällä tuli tosi viileä ja goottimainen ilme.

Huomenna työpäivän jälkeen luvassa kahvittelua ja shoppailua Kirpun kanssa, tekee varmaan ihan hyvää kaiken tämän stressin keskellä. :')

Katsellaan taas pian muruset!

xoxo, Thhia

. . .

Eipähän ole taas tullu postailtua. :) Pääsiäinen oli ja meni ja kului loukussa Kaukajärvellä. Sinänsä I don't mind at all, pieni breikki arjesta täysin lössöillessä teki ihan jepa, mut omalla tavallaan tosi kuollutta ja tylsää. 

Ainoa mielenkiintoinen juttu, kuten ylemmistä kuvista voi huomata, on hiustenvaalentamis-operaatio, joka edistyy kivasti. Ja varmaan myös näkyy, miten paljon tää fleda on taas kasvanut. Mutta nyt yritän pitää itseni aisoissa: kasvakoon! >-> 

Latvat ovat kyllä niiiiiin itsepäisesti värjäytyviä että grrrrrrr~~ 

Mulla olisi niin paljon sanottavaa ihmeisistä, mutta siinä pahottuisi mieliä ja syntyisi turhia sotia. :>> 

Ne asiat eivät kuulu blogiin, ne kuuluvat henkeviin avautumiskeskusteluihin pihalla naapurin tytön kanssa. <3 

Ihana kevät. Sulaisi jo kaikki lumet. Päivät pitenee ja ötökät ryömivät koloistaan (guaah).

Yritän pidellä kynsin ja hampain treeniaikataulusta, vaikka töiden alkaminen on vaikuttanut omalla tavallaan siihenkin. :) 

Odotan että N tulee yökyläilemään ja katsomaan kanssani salkkaridraamaa ja south parkkia. -->

Postailen kun jotain jänskää tapahtuu!

Kisses, Thhia

Shitty day

<3

Ihan taas niin perus maanantai kuin voi olla. Allergia jatkuu, naama tulessa ja kuivunut rusinaksi, piilolinssit eivät tajua mennä paikoilleen ja vaikka kuinka yrittää, tukka on kihara viimeistään kun astuu ovesta ulos.
Kamalalla kiireellä yrittää epätoivoisesti ehtiä ostaa tupakkaa, kun bussiin pitäisi ehtiä 2 minuutissa.
Töissä maha on kipeä ja 0,5-maitotölkit satavat korista niskaan kamalalla ryminällä.
Silmälasit ovat jääneet poikaystävän kämpille, ja onnistuu näyttämään koko päivän päänsärkyiseltä myyrältä.
Kun työpäivä on vihdoin ohi ja kävelee tundra-säässä ajatellen" no hei kyllä se tästä", lentää persiilleen keskellä täyttä hämeenkatua ja teloo polvensa -jälleen kerran.

Nää on taas näitä päiviä. Mutta niiden vastaantulolta ei vaan voi välttyä.

No okei, tänään tuli rahaa ja sain hieman purkaa stressiä materiaonneen. Se painottui lähinnä sellaiseen "HEI VITSI JEE allergialääkettä yay!!"-shoppailuun mutta...

Ginan mintunvihreä pitsipaita ja sulka-hiuspanta. Oli pakko saada!

Ja tätä odotellessa.

Että jotain uutta ja kivaa.

Kauppareissu oli kaoottinen ja kallis. Tiedättehän sen sellaisen kauppareissun, joka tulee 2-3 kuukauden välein, jolloin KAIKKI on loppu hammastahnasta suodatinpusseihin ja hiuslakasta leivinpaperiin asti? Kertaostoksena joku kosteusvoide on ihan OK mutta isona satsina kaikki tuo tarpeellinen (suorastaan välttämätön) on iso pala purra ja niellä. Luojan kiitos höylän teriä tai astianpesuainetta ei tarvitse ostaa joka viikko.

Asunnossani on kärpänen.

Mun on pakko siivota.Ja sitten tehdä kaunistautumishoitoja.

Lyhyt työviikko edessä. Jännää, että oon ollut tuolla kaupassa jo kohta kuukauden. :)

xoxo,  Thhia

ps. VIHAAN TOTA SÄÄTÄ