Tuli persiin alla

Uudet rillit <3

"Välillä mä pelkään, että porukka käsittää mut ihan väärin. Mut oikeesti, ei oo aina helppoo olla minä."

Kohta alkaa olla taas viikko pulkassa.

Huvin menee, vaikka välillä tuntuukin, ettei ole enää samalla tavalla aikaa istua ja hengähtää -ehkä pelata pari erää tetristä...
Ne, jotka mua edes vähän tuntee, tietävät, että kuljen aina kalenteri matkassa ja hermostun, jos bussiliikenne pilaa tarkkaan suunnitellun aikatauluni. Spontaaniset suunnitelmat ja hauskanpidot eivät enää sovi samalla tavalla, koska se rikkoo aikaisemmin laatimani "things to do"-listani.

Ei, en koe olevani kuolettavan tylsä ja vakava ihminen, mutta olen huomannut kyllä muuttuneena vuosien aikana.
Jos vertaa lukioon ja teinivuosiin, minulle ei enää riitä pelkkä fyysinen läsnäolo tunneilla, vaan työmoraalistani on tullut niin julma, että kaikki pitää tehdä tip top.
Minusta on tullut hyvin suorituskeskeinen ja perfektionisti. Ja jäänyt silti positiiviseksi persoonaksi.
Enää teinivuosien asennevammaisuus, lapsellisuus, lepsuisuus ei vaan jotenkaan käy.

En tiedä, sanotaanko tätä tälläistä aikuistumiseksi vai vaan hulluksi tulemiseksi. Ehkä se on molempia?

Joka tapauksessa voin todella hyvin. On palkitsevaa saada haluamansa asiat rullaamaan, tehdä juttuja hyvin ja huolellisesti ja vasta illalla kaatua huojentuneena peiton alle. Tällä viikolla olen rentoutunut iltaisin juomalla kuumaa glögiä kynttilänvalossa.
Aamuisin herään jo viideltä tekemään aamuvenyttelyt musiikin soidessa, juon pannullisen kahvia ja ehkä touhuan jotain hommia, etteivät ne jäisi iltaan.

Tiedän, että joitakin ihmisiä kummastuttaa, vieroksuttaa ja ehkä jopa ärsyttää, millainen olen.
Mutta en jaksa pyydellä anteeksi tapaani toimia ja elää elämääni. Olen edelleen ihana ihminen, vaikka vaadinkin itseltäni paljon. Haluan tehdä itseni ylpeäksi saavutuksistani, ottaa saamistani tilaisuuksistani kaiken mahdollisen irti ja jättää menneisyyden lusmuilut ja valittamisen taakseni.
Vaikka myönnän, että tämä ei ole aina helpoimmasta päästä, vaan todella rankkaa ja välillä paineet ovat kovat.
Olen oppinut ottamaan itseni terveellä tavalla vakavasti, enkä suostu olemaan muiden pelle tai sietää minua alentavaa huumoria. Ennen se oli ookoo huonon itsetunnon puitteissa, ei enää. Edes lähimmiltäni ystäviltäni en ota sitä vastaan.

Silloin tällöin on ihanaa hullutella. Siksi viikonloput ovat niin mahtavia!
Viikko sitten vietettiin polttareita, ja aamupäivästä ohjelmassa oli köysilaskeutumista.
Hikivuoren kallionseinämä tultiin alas, se on 25 metrii korkea. Iiiiks! Se oli niin ihanaa että aion vielä kokeilla uudestaan!!

Oli muutenkin aivan loistava päivä ja ilta. :) Skumppa virtasi, syötiin hyvin, leikittiin ja pukeuduttiin.

Illan teema! Ihania tyttöjä!

Nyt jäin vitkastelemaan taas ihan liikaa tän parissa. Sami tulee kohta hakee mut hämeenlinnaan enkä ole edes pakannut.

xoxo, Thhia