Uusia juttuja!

Hoitamaan tärkeitä asioita!

Toinen postaus heti perään...
Kellohan on jo 2 yöllä, mutta oon jotenkin hirveän täpinöissä kaikesta.
Thhian elämässä on taas paljon häppeninkiä!

Kuten aikaisemmasta postauksesta siis päättelemme, olin koko viikon maalla viettämässä rauhallista lomailua.

Myö oltiin Samin (miun mieheke) kanssa molemmat kipeinä, en muista milloin viimeksi olisin kärsinny niin pahasta yskästä! (ei tosin ole vieläkään ohitse..)
Vilutti ja särki joka paikkaa, vaikka kuume ei noussut missään vaiheessa.

Bile-ilta äidin kanssa

Mutta oli tosi ihana viikko. Lämmiteltiin saunaa, katottiin kauhuleffoja ja tehtiin ruokaa. :) Kävelytettiin koiraa ja siivoiltiin Samin muuttoa varten. En varmaan eläissäni ole tehnyt koskaan näin "normaaleja" asioita kenenkään kanssa yhdessä! Mulle on jotenkin niin uutta ja vierasta mennä supermarkettiin toisen kanssa ja tutkailla pesuaineita ja tarjouksia. :' ) Silleen niinku hyvällä tavalla.
Päivät Sami oli töissä ja mie nukuin pitkään ja otin iisisti. Join paljon kahvia ja söin keksejä ja mikä nyt ikinä sattui maittamaan.

Värjäilin Samin hiukset ja perjantaina illalla päästiin käymään Lahdessa Samin iskän iiiisossa ja hienossa talossa. Ja jäätiin yöksi.

Minusta on tullut ihan hirveä Angry Birds-hullu...

No, Lahdessa ei sitten hirveesti treffailtu ketään, koska halusin jo pikkuhiljaa kotiin...
 koska
YLIHUOMENNA mulla alkaa koulu!!!
Ihanaaaaaaaa~~~~~ Mulla on ihan hirveät jännitystäpinät päällä! Apua!
Tänään aamulla mie sitte sanoinki Samille, että tarvii päästä kaupoille tekemään kouluhankintoja.

Ei siis mitään oppikirjoja vielä, kun en edes tiedä onko mulla sellasia! Mutta tärkeitä kuitenkin...

 Pahoittelen kuvien huonoa valoa ja laatua....

Eli ensiksikin tässä kuussa halusin panostaa tuohon meikkipuoleen. Ja siis niihin tärkeimpiin eli ripsariin, meikkivoiteeseen ja puuteriin. Mun luottoripsari on ollut jo pari vuotta Lorealin Telescopic Carbon Black, eli ostin jälleen kerran sen... Nyt mulla on myös Lorealin False Lash Telescopic, jonka äiti lahjoitti mulle. Ei ole yhtään huonompi kuin tuo carbon black.
Toi MaxFactorin meikkivoide on mulle ihan uusi tuttavuus, mutta oli pakko ostaa se kokeiluksi, on nimittäin parhaimman tuoksuinen meikkivoide ikinä! :D Ja koostumus ja värikin ovat hyviä.
Meikkivoidesivellin on ihan GinaTricotin, ajaa asiansa ihan jees.
Lumenen mineraalipuuteri on mulle myös ihan luottomeikki.
Perusjutut siis kunnossa!

Toi vekkihame ja vyö oli ihan heräteostoksia Gina Tricotin alerekistä! Halpoja ku mitkä, kivoja syksyyn ja sopivat juuri suutaroituihin syksykenkiini hyvin. <3

No tätä mä ihan oikeasti lähdin ostamaan. Mulla on aina pitänyt olla opiskelujen ohessa KALENTERI!  Ja toi Angry Birds-kalenteri kolahti niin paljon, koska se on mulle nyt joku villitys... : D  Pysyy tärkeät menot, koulujutut ja suunnitelmat taas kivasti järjestyksessä wiiiii ^____^  Jos joku miettii, miksi ostin teemaan sopivia tarroja... No, huvikseen!

Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä.......
Ostosreissun kiistaton tähti:

MUN UUSI KOULULAUKKU  !    !    !    ! 
Me koluttiin valehtelematta 10 putiikkia (yritin ettiä vaan kivaa ja halpaa....) ennenkuin päästiin Trion laukkufoorumiin ja sit törmäsin tohon.
Tottakai sen täydellisen laukun piti olla Björn Borgin ja maksaa ihan tuhosti (no ei oikeesti tuhosti mutta yli mun budjetin). Mutta tiedättehän: kun sen oikean laukun löytää, niin ei siitä enää pääse yli vaikka kattelisi vielä muitakin.
Se on täydellisen kokoinen, ihanaa nahkaa, HOPEAN VÄRINEN, pehmeä ja jotenkin niin... perfecto. *____*
Ehkäpä silloin tällöin pitää oikeasti ostaa se kalliimpi ja laadukkaampi, uskon että se tulee olemaan sen arvoinen. : )

Eli kyllä, pitkästä aikaa tälläinen shoppailu-entry, koska kerrankin sain kunnolla villiintyä ihan oikean syyn varjolla. ; )
Kiva aloittaa uudet haasteet kun on varusteet kunnossa!

Ehkä mun pitäisi käydä nukkumaan, kyllä mä vielä ehdin paasata toisena päivänä.

xoxo, Thhia

Herra Peterson Matkussa

Äiti oli mun luona viime viikonloppuna ja jätti Eemeli-koiran minun hoiviini viikoksi. <3
Mie tykkään hirveesti olla meiän Tepun kanssa vaikka se aiheuttaakin mulle allergiaa ja astma-oireita.
Uhoan terveyttäni, koska rakkaus koiraan liiiiian suuri.

Otettiin hauveli Samin kanssa Forssaan mukaan, koska ajattelin että maaseutu on sille kivaa vaihtelua. Se kun on aina ollut kaupunkikoira.

Eemeli matkustaa pölperi-possun kanssa

Eemeli on jo 7-vuotias, ja meillä on sama syntymäpäivä (7.7). :) Sen villi pentuvaihe ei kestäny kuin pari vuotta, sen jälkeen siitä tuli tosi kiltti ja rauhallinen seurakoira, joka tykkää tosi paljon oleilla rauhassa ja hiljaisuudessa.
Lisäksi meidän pikkusiskon syntymän jälkeen  sekä terveysvaivojensa takia se on tullut hieman arkaluontoiseksi eikä tykkää esim. isoista koirista. Mutta kaikkien (aikuisten) ihmisten kaveriksi se yrittää päästä, hellyydenkipeä kun on ja kunnon prinsessa... (eiku prinssi siis...)

Eemeli on oikeasti tosi helppo koira mun mielestä. Mie tunnen sen luonteen oikkuineen ja mieltymyksineen niin hyvin. :D
Sitä ei saa turhaan nostella syliin ja lenkeillä vaaditaan kärsivällisyyttä. Se on taipuvainen vähän lihomaan, joten täytyy aina katsoa kuinka paljon sitä hemmottelee ruualla (kaikki sille kelpaa :'D).
Vahtikoiran luonteesta ei pääse eroon, enkä mie sitä siltä vaadikaan. Kova se on haukkumaan ja aina sitä yritetään vähän rauhoitella ("Eemeli, se on vaan hissi.....") mutta minkäs teet. :')
Koulutuksessa tuskin meni mikään pieleen, varmaan kaikki perhoskoirat toimivat hälytyskelloina.

Herra nukkuuu

 Tässä olisi pieni videopätkä, jonka kuvasin kännykällä huvikseni aamulenkillä.
Oli ihana ilma ja Eemelikin oli niiiin kummastuttavan pirteällä tuulella. Se jotenkin tykästyi tohon nurmeen, kirmaili ja päästeli höyryjä oikein kunnolla. : )

No, oli se koira viimeksi kuin katsoin....... Toinen ottaa kunnolla rennosti!

 Oma koira, paras koira :')

Kisses!

Sunnuntaihauskaa

Tämä oli kiva päivä. Mitään erityistä ei tapahtunut, mutta yleisesti ottaen hyvä fiilis.
Eilinen postaus sai hyvää palautetta. Facebookin puolella linkkiin satoi tykkäyksiä (en edes kaikista tiennyt, että heitä kiinnostaa hölötykseni, kiitos silti!<3).
Nukuin pitkään, hörpin kahvia ja katsoin nettitelkkaria.

Aamupala

Hassua, että juuri eilisen paasaukseni jälkeen huomasin sattumalta, että olenkin saanut jo kutsun haastatteluun, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa.
Ja jonne haluaisin tällä hetkellä enemmän kuin mitään.
Eli työvoimakoulutukseen, ytimenä asiakaspalvelu. : )

Olen myös saanut ensi kuulle lääkäriajan. Pysyypähän terveysasiatkin enemmän pinnassa, ettei kostaudu myöhemmin.

Urheilemaan en tänään päässyt polvivaivan ja jäykkien lihasten takia, muttei se haittaa. Olen treenannut jo edeltävät kolme päivää.

Perjantaina Jenski kunnosti mun tukkaa. Siitä olikin jo aikaa, huonoa karvaa lähti aika lailla, mutta tällä kertaa ei kokonaispituudesta. :) Väri korjattu, samoin kulmat ja ripset. Ihanaa, kiitos Jenni!
Paljon freesimpi olo!

Niinku näin :)

Tää on musta tosi hyvä kuva!

IHANAA, OTSATUKKA

Tää oli mun mielestä jotenkin hauska :D

Muutoin tää viikonloppu on ollut hyvin perus. Muut on bilettäny, mä olin hieman vastentahtoisesti himassa jumissa. Lahdessa olisi ollut kunnon bileet... :C Ehkä ens kerralla pääsen mukaan.

Sara kävi kahvilla ja höpöttämässä. Sami kävi myös äsken kylässä <3

------------------------------------->>>>>>>>>>

ULLATUUUS! Sara antoi mulle hiustenpidennykset!!
Hullu nainen. :'') Se tosin on itse blondi nykyisin, ja kivasti aatteli että mie voisin näitä käyttää.
Pidennykset tosin tarvii värjäyttää, koska oma tukka musta ja jatkeet tummanruskeat (sitä ei kuvasta nää, huono valo!)

Mut apua, vähän siistii. :)

Huomenna maanantai. Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille!

Kisses, Thhia 

Makaatko sinä naulan päällä?

Maanantai

Keskiviikko

Mulla on aivot ihan puhki. Mä en oo pystyny blogaamaan juuri siitä syystä, että aivot ampuu ylikierroksilla. Liikaa mietittävää, koko ajan miettimisen aiheita tulee lisää.
Ainoa miellyttävä keino purkaa ylimääräistä tohinaa päässä on huitoa bodycombatissa -tai nukkua.

Päivät matelee ja oon tuntenut olevani hukassa. En kerta kaikkiaan muista tai tiedä, mitä haluaisin.
Ainoa mitä tiedän, on se mitä EN halua... En haluaisi elää tukien varassa, olla huumeveikon tyttöystävä enkä käydä töissä minimipalkalla (vaikkei sekään itse asiassa aina kuulosta pahalta enää, riippuu työstä...).
Ja joka tuutista tulee samaa "pitäisi tehdä jotain".
Ja niin pitäisikin.

Kaikki me ollaan huomattu, että meillä ihmisillä on tapana pysyä tilanteissa, vaikka ne olisivat hankaliakin. U know; maksaa laskut, säilyttää sopu, välttää epäonnistumisia... Siksi sinnitellään ihmissuhteissa, työpaikoissa tai ylipäätään olosuhteissa, jotka eivät oikeasti palvele meitä.
Mutta sitten kun joku näistä menee pieleen, tämä "plan A", sitä tuntee ittensä häviäjäksi ja torjutuksi.
Esim. Kun itselläni loppui hiljattain parisuhde ja sitä paljon aikaisemmin entinen työ, minä tunsin näin.
En ollut onnellinen, mutta silti hajosin kun tiet erkanivat.
Aika jännää, vai mitä?
Mulla tosin on lähes aina ollut huono tapa saavuttaa mieluummin muiden hyväksyntä, kuin oma onni. Varmaan monella muullakin. Mutta asiaan on helpompi tehdä muutos, kun sen tiedostaa.
Ei teiden erkaneminen, edes vastentahtoinen, ole hyljätyksi tulemista, vaan vapautumista. Silloin siis, kun plan A ei oikeasti täytä ensisijaista tavoitetta: olla onnellinen ja ehyt.


No miksi mä sepitän tällästä soopaa?
Siksi, kun kuulin tarinan koirasta. Oli muuan mies, joka käveli erään talon ohi, ja näki kuistilla vanhan pariskunnan istumassa omissa keinutuoleissaan ja heidän välissään koiran. Koira makasi lattialla ja murisi aivan kuin olisi tuskissaan. Mies ihmetteli tätä. 
Sama toistui seuraavana päivänä ja miehen kummastui vaan suureni. Hän päätti, että jos sama asia toistuisi vielä uudestaan, hän puuttuisi asiaan. 
Harmikseen hän kolmantena päivänä havaitsi taas koiran säälivästi ulisevan, samassa paikassaan rouvan ja herran keinutuolien välissä. Päättäväisenä mies käveli kuistin portaille. 
"Anteeksi rouva", hän sanoi. "Mikä koiraanne vaivaa?" 
"Koiraako vai? Se makaa naulan päällä", nainen vastasi.
Mies hämmästyi ja kysyi "Miksi se ei siirry, jos sitä sattuu?"
Vanha rouva hymyili lempeästi.
"Ystävä hyvä, naula tekee niin kipeää että koira valittaa, muttei niin kipeää että se viitsisi nousta."

Toi tarina jotenkin kolahti. Tunnistin koirasta itseni. En pelkästään nyt, vaan menneisyydestäni.
Entäpä sinä? Valitatko elämäntilannettasi tekemättä mitään sen korjaamiseksi?
Petätkö itseäsi uskottolemalla, että olet tarttunut toimeen, mutta todellisuudessa vain kulutat energiaasi ja aikaasi vatvomalla sitä itseksesi ja muille?
Jokaisella meillä on oma naula. Oli se sitten parisuhde, työpaikka, koulu, mielenterveys, itsetunto, paino... En edes tiedä.
Jonkun ajan kuluttua omaan kurjuuteen melkein tottuu. Hyväksymme kohtalomme, ja epämukavuudesta tuleekin oma mukavuusvyohyke. Niin sekavalta kuin se kuulostaakin. Siitä pääsee oikeastaan yli ja eteenpäin vasta, kun myöntää itselleen, että on juuttunut paikoilleen.
Kipu ja epämukavuus ovat viestejä omalle itsellemme, jotka kehottavat katsomaan kurssia uudelleen.
Miksi valitat, muttet liikahda aloiltasi?

Kysypä itseltäsi: "Mitä haluan? Mikä tekisi minut onnelliseksi? Millaisen lapsenaskeleen voisin ottaa tänään kulkeakseni siihen suuntaan? Mitä pelkään tapahtuvan, jos otan tuon askeleen?"
Tälläinen itsetajunta on vahva vasta-aine tuhoisille tottumuksille.
Siitä vaan pitäisi päästä tekoihin...?
Pienin askelin, pikkuhiljaa?

Olet oman elämäsi pääsuunnittelija. On sinun tehtäväsi suunnitella sellainen elämä, kuin haluat.

Nyt Tiia, äkkiä jarrua pohjaan ja ratti siihen suuntaan, minne oikeasti halajat!  
Näihin aatoksiin. Lisää sitten, kun oivallan enemmän.

xoxo, Thhia

Hiljaista on.

No voi huokaus, enkö mä todellakaan muista/ehdi/jaksa edes päivittää tätä blogia. Tällä kertaa mulla on ollut kyllä enemmän tai vähemmän hyvät syyt jättää avautumatta tänne.
Nojooo, kai mä oon ollut kiireinen. Kävin Lahdessa pari viikkoa sitten, oon nähnyt kavereita, Kaisa kävi Tampereella, kävin taas Forssassa ja yrittänyt urheilla mitä nyt jaksaminen ja fysiikka antaa periksi.
Mutta enimmäkseen oon todellakin ollut taas vain kuollut. Simple.
Huoli heräsi, kun aloin saamaan ahdistuskohtauksia  ja koko ajan oli jotenkin levottoman turhautunut olo. Ja nuo eivät ole mitenkään tavattomia fiiliksiä.

Yritäpä tässä sitten löytää jotain hyviä syitä.
Ainakin surettaa, kun hyvä ystäväni Kirppu siirtyy Päijät-hämeen puolelle... Myös N muuttaa, mutta siitä olen vain helpottunut. Erotyö itsessään alkaa olla takanapäin, mutta jäljelle on jäänyt vain puhdas pettymys. Eikä pelkästään siihen paskaläjään vaan ihan itseeni.
Rikoin jo hyvin alkaneen lupauksen siitä, miten aion tehdä itseni onnelliseksi yms. yms. blaablaablaa.
Hienostihan siinä kävi. Taas antauduin vain toiselle ihmiselle, annoin kaikkeni (jopa liikaa), uuvutin itseäni, syytin itseäni kun ei onnistunut.... Ja palkaksi jäi kuhmu päähän ja kauhea viha.

Jaaritijaaritijaa.
Keinoja yleiseen hyvinvointiin on jo löytynyt, joten jatkossa ei pitäisi olla hätää.
Kyllästyttää vaan tämä toimettomana olo.

...ja lenkkeilyä

Jumppailua....

Kyllä, välillä osaan olla myös siedettävän näköinen.

Enempää hölötystä ei nyt tällä kertaa. Aion juoda sata litraa kahvia, ennen kuin saan Samin kylään.
Kyllä tää tästä !

xoxo, Thhia