The feeling

Anchors Away!

Heisanhei! En ehdi paljoa lörpöttää, minun pitäisi jo olla toisella kämpillä viettämässä leffailtaa.
Sen verran tällä viikolla jo tapahtunut, että minulle puhkesi penikkatauti (mikä ei ole sama kuin vauvakuume heh he he...) ja jouduin parin päivän sairaslomalle.
Kipeät koivet kyllä kestän, mutta en hoitajan tuomiota siitä, että minun pitäisi lopettaa bodycombat.
Siis anteeksi mitä?
Kipeää on tehnyt, toissayönä en saanut edes nukuttua.
"Ihan kuin mun jaloilla olisi migreeni"
Nyt alkaa jo helpottaa.

Laittauduin nätiksi, koska menimme N kanssa juhlimaan 2 kk päivää ravintolaan. :)

Minulta kiellettiin myös korkokengät. "Ei mulla oo muita kenkiä!!"

 Jos ei muuta, ainakin ollut helppo työviikko... Nyyh.

Ja tosiaan kesää varten vaatelöytöjä. Sininen ankkuritoppi (sellanen supersöpö minkä voi sitoa vyötäisille) GinaTricot sieltä samoin rusettipanta ja hoea niittivyö. He <3

Kisses, Thhia

Nopeat kuulumiset

Tälle mä en voinut tänään kuin nauraa ja itkeä.

Jos ylempi kuva on totta, olen vissiin siis tehnyt turhaa työtä?

Mun mielestä on tragikoomista kyseisen pähkinänkuoren laatijalta (100%-varmuudella kyseessä on jätkä) ajatella, että naisen kroppa on hyvä, jos hän ei vaan syö liikaa.
Siis wtf. Kyse on kuitenkin energian kulutuksesta, perintätekijöistä, pituudesta, yksilöllisestä kehosta... Ei pelkästään siitä mitä muija suuhunsa pistää. Ylemmät omakuvat napsaisin räjähtäneen näköisenä, ja olen "syönyt kuin virtahepo" tänään.
Mistä vetoa, että tuota laihaa "hyvännäköistä" naista kuvassa saattaa sittenkin nähdä spinning-tunneilla reisirasvaa polttamassa... Tai sitten hän SAA syödä vain 3 kpl raakaa porkkanaa per päivä. Way to go, ihmiset.
huokaus

Suurille hengille kiitos viikonlopuista! Olen kyllä taas vakavasti miettinyt, millä teholla suoritan arkeani. 6 tuntia unta, 6 tuntia töitä, 3 tuntia bussissa istumista, 2 tuntia salilla ja kirsikaksi kakun päälle parisuhde. Ja vaikka olen kiitollinen tasaisesta arjestani ja suorittamisesta yms, voitte kuvitella miten hektiseltä se tuntuu puolen vuoden sairasloman jälkeen (ja kyllä teistä moni tietää, että sairaslomani vietin sängyn pohjalla pelaten tetristä ja bingoa ja salilla).

Minusta on hassua muistella niitä aikoja, kun vihastuin ja ahdistuin sunnuntaipäivistä yli kaiken.
Tällä hetkellä osaan arvostaa pitkään nukkumista, auringossa löhöämistä Kirpun kanssa, salkkarimaratoonia N:n kanssa ja omaa laatuaikaa Sex and the Cityn ja karkkipussin parissa.
Perjantaina meillä oli "bileet" jotka päättyivät toimintaan (...ei enempää siitä).
Viikonloput ovat myös otollista aikaa panostaa omaan ulkonäköön. Valitettavasti en kiireessä ehtinyt ottaa kuvia. :C

Töitä jäljellä kuukausi. Sen jälkeen saatan pitää kesälomaa? :)
6.6. pääsykokeet liiketalouden puolelle TAMK:iin. Huh hu, yritä nyt tässä mahduttaa vielä pääsykokeisiin luku.

Suihkuun ja sänkyyn. Asiaa olisi mutta ADIOS!

Thhia

...Ja asiasta sukkalaatikkoon

Luultavasti nyrjäytin aivoni edellistä tekstiä kirjoittaessa mutta olen postaukseen suht' tyytyväinen. :)

Tämä viikonloppu on ollut über-rauhallinen ja mukava. On tullut nukuttua monen yön univelat pois eikä edes superkuu pysäyttänyt minua pistämästä unta palloon. 

Väsymys meinasi viedä minulta inspiraation suursiivoukseen, joka sai odottaa lähes viikon päivät. 

Aika sille oli kuitenkin otollinen, sillä eilen oli sattumoisin poikien ilta, jonne minulle ei kutsua suotu. :D :D

Järjestys vaihtui ja samalla kauneuspöytä omalle, vanhalle aikalleen. Onko se minä, vai näyttääkö pöytä päivä päivältä krääsäisemmältä? 

Nämä on taas näitä mun nokkelia ideoita. Äitin lahjoittama viinipulloteline on nyt leposija kosmetiikalle. Viinipulloja kun ei tässä taloudessa liiemmin kulje.

 Ja sitten aikaisemmin viikolla hankittuja pikku-ostoksia.

Kasvonaamioita, kuorintavoide, pinkit sulkakorvikset ja hiusväri.

Tästä mä tykkään. Vaaleanminttu kynsilakka, joka odottaa korkkaamistaan!

 Jaksaisiko sitä tänään raahautua Fressin puolelle? 

Harmittaa myöntää, mutta kyllä työn ja parisuhteen myötä sali on joutunut luovuttamaan palasen aikataulustani. Yritän olla nostattamatta kriisiä siitä, sillä muut asiat elämässäni tällä hetkellä ovat aivan yhtä tärkeitä. 

xoxo, Thhia

Do I look okay -yet?

Viime aikoina, enkä tarkoita pelkästään vain koko elinikääni, vain ihan oikeasti viime aikoina, olen miettinyt ihmisen omaa suhdetta itseensä.
En edes lupaa mitään kovin järkevää tekstiä, mutta ajattelin tämän olevan hyvä aihe avautua jopa blogiin. Sillä tiedän tämän koskettavan lähes jokaista -ja erityisesti läheisiäni sekä tuttavia.

Jos minulta kysytään, ainakin yksi avaimista monilukolliseen onneen lähtee siitä, mitä itseään kohtaan tuntee. Ja jos meiltä kaikilta kysytään, löytyy ainakin pari(sataa) asiaa, joiden täytyisi muuttua, ennen kuin itsensä kelpuuttaisi.
Kysynkin sitten seuraavaksi -kelpuuttaisi mihin?
Mikä meidät saa ajattelemaan, ettemme ole tarpeeksi hyviä? Tarpeeksi hyviä uimarantakauteen, uuteen työhön, tarpeeksi hyviä uudelle kumppanille tai edes baarin tanssilattialle?

Kuinka surulliseksi tulenkaan, kun 13-vuotias tyttö kieltäytyy vaaleasta leivästä, tai kysyy "kummassa on enemmän kaloreita: weetabixissä vai riisimuroissa?" .    
 !!!!
Periaatteessa voisin haljeta ylpeydestä, että hän ajattelee terveyttään, mutta c'mon, onko tuo kaikki aivotyöskentely täysin tarpeellista? Edes itseltäni?
vastaus: syö kumpaa tekee mieli.
Vaikka pudottaisit painoa, säilytä taito nauttia elämästäsi. Dieettisi ei kestä ikuisesti. (toivon mukaan)

Pahalta tuntuu myös tieto siitä, kuinka moni nuori tyttö, minulle läheinen, kamppailee itsensä kanssa. Koska olen käynyt läpi saman.
Muiden sanat satuttavat ja jättävät arpia. Muotilehtien kuvat ja MTV näyttävät esimerkkiä siitä, miltä kuuluisi näyttää ja miten kuuluisi olla.
LOPETTAKAA JO!!

Tässä kunnon reality-check. Minä ja mun best-buddy Gisele Bundchen. 180 cm vs. 157 cm.  Ja painetaan varmaan saman verran. Miksi tavoittelisin moisia nukenjalkoja, kun en tule koskaan saamaan niitä? Eikä mitään itsesääli-ruikutusta vaan ihan totuus. Ja miksi edes itkisin? Vaatiiko KUKAAN minulta, siis ihan oikeasti, täyttämään Giselen mittoja tai poskipäitä?     EI.

Siinähän se. Vaikka ulkonäköpaineet lähtevät suurimmalta osin mediasta yms, minusta tuntuu, että ankarin kriitikko elämässä on ihminen itse.
Miksi on niin vaikeaa olla armollinen?
Esimerkkinä: Jos paras ystäväsi on "dieetillä" (katsotaanpa totuutta silmiin, me kaikki naiset olemme aina sen parin kilon dieetillä),  ja hänen tekisi ihan hirveästi mieli irtokarkkeja.
Itse vastaisin parhaalle ystävälleni että "Anna mennä, kaataako se maailman?"
Siksi siis vastaan niin myös itselleni.
Sinä olet, tai ainakin sinun pitäisi olla, itsesi paras ystävä. 
Kauan siinä meni tajuta, mutta oivallukseni jälkeen olen voinut paljon paremmin.

Elämässäsi ihmisiä tulee ja menee, mutta vain sinä pysyt varmasti itsesi kanssa läpi elämän. Joten olisi ihanteellista tutustua itseesi ja luoda BFF-suhde. Nyt heti! 

Jennifer Lopez, maailman kauneimmaksi listattu nainen

Ja minä. Ei niin klassisen kaunis tai couture-supermalli. Ihan vaan Tiia. Ja silti söpö.

 Tiedän että se kuulostaa kliseiseltä, mutta ihminen on kaunis omine pienine virheineen.
Minulla ei tule koskaan olemaan täydellistä ihoa, luonnollista päivetystä, korkeita poskipäitä tai kävellessä kolisevia luujalkoja (omani muistuttavat hieman muumin jalkoja :) ).
Sen sijaan pidän romanttisen kalpeasta ihostani, vihreistä silmistäni ja solisluistani.
Ja vaikka olen niin lyhyt, että tarvitsen korokkeen saadakseni huivin hattuhyllyltä, so what?
Lastenosastolta löytyy halpoja vaatteita.

Menkää te myös itseenne, etsikää omat virheenne ja kauniit piirteenne. Olet ainutlaatuinen ja moni näkee sinut selkeämmin kuin sinä itse -aivan älyttömän kauniina juuri tuollaisena!
Ja mikä tärkeintä: sallitaan meidän kaikkien olla juuri tälläisiä.
En kestä toisten ulkonäön haukkumista ja tuomitsemista. Oletko itse täydellinen? Aivan niin. Haista paska.

 Kiitos niille jotka löysivät aikaa lukea ja vaikka jopa pohtia samaa asiaa kuin minä. :)

Kisses, Thhia <3

20.8.2011

Whattheefuu

Mulla alkaaaa olee kriisi tämän minun ajankäyttöni suhteen. :C Harmittaa niin kehvelisti kun en ehdi postaa vaikka kun siis oikeasti olisikin kaikkea höpöteltävää. 

Töissä menee jees, N:n kanssa jees, mulla kaikki jees... Pelottavan jees. 

Aika ei tunnu riittävän kaikkeen mitä haluaisin tehdä. 

Tänäänkin jouduin skippaamaan treenit, koska halusin olla edes hengähdyksen verran kaupungissa. 

Shoppasin aurinkopuuteria, kynsilakkaa, hiusväriä ja naamamömmötyksiä. Olisin halunnut vaatteita mutta mikään ei tähän kroppaan ja naamaan ja asenteeseen tuntunut istuvan. :D

Kuten alkuvuodesta sairasloman verkkari-kautena toivoin, olen nyt saanut alkaa oikeasti inspiraatiota panostamaan pukeutumiseen ja laittautumiseen. (c) Sara

Shortsit H&M, paita: Gina Tricot, laukku : Gina Tricot, Hiuspanta: Gina Tricot, Kengät: H&M, Sukkikset: roskiskamaa

Ystäväiseni ihanaiseni <3

 Ja nyt se otsikon whattefuu
 Mulla on pääkopassa niin paljon turhaa pohdittavaa kaikkien arkiaskareidenkin keskellä. 

Mitä mun "vanhoille" ystävyyssuhteille kuuluu/tapahtuu?

Miksi 7-vuotiaat pojat konttaavat pomimaan maasta juuri siihen heittäneeni röökin ja vittuilevat päälle?

Miksi tuttavilleni iskee joku anoreksia-kausi juuri ennen kesää?
Miksi mummot huutavat minulle kun en anna takaisin markkaa tai tajua sanoa, etteivät heidän postikorttinsa mahdu tiettyyn kirjekuoreen (tapahtui tänään wtf)?

Miksi vastaantuleva maahanmuuttaja kouraisee minua haaravälistä?

Miksi vitussa tuntemani siskokset tappelevat niin rajusti, että lauseissa vilahtelee sana "huora"? 

Miksi pomoni on minulle kusipää?
Miksi jollakin on niin paha olla, enkä voi auttaa? 

Miksi minä itsekin onnistun möhlimään ja vajoamaan ajoittain, vaikka kaikki on niin hyvin? 

Miksi minua vituttaa nämä asiat?  

Olen huolestunut ja pettynyt.. Ja hämmentynyt ihmisten yleisestä töykeydestä ja tyhmyydestä.

Minä ja Lahti

KERTTUUUU

 Lahti-reissu meni hyvin. Tapasin oikeastaan vain perheeni ja Kaisan, mutta ne ovatkin yleensä ne oleellisimmat. (ps. lirvahtanut, hapottava ja koomainen reissu. Hyi....)

Ihan jumanskeidan typerä tämä postaus, koska ehkä pitäisi postata useammin, että nämä kuulumiset tulisivat... _Järkevämmin_ ja paremmin jäsenneltyinä.

Kello on puoli kahdeksalta illalla. Mua väsyttää sikana ja toisaalta haluaisin siivota koko kodin. Heti, nyt. Niin, että varmasti nukahdan huomenna kassalle vaihtorahat käteen.

Vapun vietin ihanan poppooni kanssa Hoitsuksi pukeutuneena. Kamera jäi meiltä Kaukajärvelle, joten kuviakaan ei ole :C

Starbucksin Doubleshot expresso on aika perusjuttu aamuseitsemältä ennen ku avataan kauppa. :')

Mun paranee lähteä purkamaan ylikierroksiani johonkin kehittävään puuhaan.
Rakkaan muruset, ilmoittelen vielä tällä viikolla itsestäni.

xoxo, Thhia