When Will My Life Begin

Oon ihan hulluna tohon uuteenluomiväripalettiin. Aika hauskaa kokeilla muitakin värejä ku aina samat harmaa-valkoinen-musta-ruskea-beige. Muutama päivä sitten pistin vihreän eri sävyjä ja mun silmät sanoivat suorastaan "BOING".

 Tähän väliin tosta blogihaasteesta, jonka Päivä 2 - Eka rakkaus on tuottanut päänvaivaa. Olen miettinyt tässä pari päivää että mitä sanottavaa minulla niistä on, ja sori nyt vaan: ei mitään.
^___^ Turhaa niitä tänne vatvomaan. Right? Eli skippaan sen, katotaan sitten sitä seuraavaa.

<3

Laitoin kotia. Taas. : D

Mä en tiedä, huomaavatko läheiseni tai ystäväni minussa eroa, jos katsotaan about 6-7 kuukautta taaksepäin, mutta ainakin tuntuu siltä, että voin hyvin.

Oli kausi, jolloin en jaksanut kuunnella edes musiikkia. Istuin vain bussissa tyhjä ilme kasvoilla... Silloin kotona ollessani makasin lattialla (tai vaatehuoneessa, koska kesä oli hyvin kuuma) enkä jaksanut edes ajatella. Ainoa, mitä oli pakko jaksaa tehdä, oli töitä.
Saatoin lähteä ulos (=töihin) aina samoissa verkkareissa, joissa olin jopa nukkunut. Tukkaa en laittanut koskaan, naama piiloutui aurinkolasien taakse.
Nukuin keskellä päivää.
Päällimmäiset tunteet olivat ahdistus ja huoli.
Sain raivonpuuskia. Hajoitin asioita.
En kyennyt pitämään hauskaa, varsinkaan alkoholin alaisena. Ne päätyivät aina draamaan sekä pään ja kehon yhteiseen hajoiluun.

Nykyään minusta tuntuu, että asiat ovat toisin.
Viihdyn itseni kanssa.

Viimeisimmät päivät ovat olleet ihan jees. Minulla on vain tosi paljon tehtävää nyt.

Työkkärin hakuoppaita ja kurssiesitteitä.

Täytyy tehdä CV, hakea kouluihin, etsiä työpaikkaa tai työharjoittelupaikkaa, suorittaa hygieniapassi ja katsoa kursseja, jos työtä ei löydy... Tottakai pitkän tauon jälkeen tuntuu hämmentävältä ryhtyä toimiin, mutta I don't mind. :) Se on vain omaksi parhaakseni.

xoxo, Thhia